Sellaista snadia zombeilua

Tää ei voi olla todellista. Mä olen hakannut yötäpäivää Nazi Zombieta pleikalla niin että silmät verestävät ja peukaloista ovat nahat rispaantuneet rikki! Toki olen ollut myös kruisailemassa kavereiden kanssa ja hengaillut urheilukentälläkin pariin otteeseen. (Öhöhö selittelyn makua...)

Mitä suurta tyydytystä saankaan kun onni suo minulle lempiaseeni; Magnumin, Raygunin tai BAR:in!! Aaaah. Toisaalta olen myös varsin huolissani sillä aina kun suljen silmäni näen itseni posauttelemassa zombeja, haha!

Tässä armas pelipartnerini, Elli! Meistä ei olekaan muita yhteiskuvia kuin jo aiemmin laivareissulta nähdyt picit mutta näillä mennään!

Jep, täytyy myöntää että omaatuntoa soimaa ihan rahtusen kun voisi viimeisiä kesälomapäiviä viettää ulkosalla pelaamisen sijasta. Puolustaudun kuitenkin sillä, että en sitten millään pysty nauttimaan auringosta kun olen kauttaaltaan palanut! (Öhöhö pientä selittelyn makua taas...) No mutta tosissaan, lupasin tässä taannoin kertomusta kuinka minulle kävi kera palaneen hipiäni.

Mikäs tekeekään enemmän kutaa kuin kuuma suihku juoksulenkin jälkeen taivaalta sataessa vettä kuin tyrnimarjatonkasta? Pahaa aavistamatta haparoin tieni selväksi suihkun alle, väänsin asteet niin kuumalle kuin mahdollista ja avasin suihkuttimen. 

Samaan aikaan kilometrien säteellä, läänien takaa pomppaa taas naapurin punkea Kerttu-tytär ilmaan säikähtäen, aiheuttaen pienimuotoisen tsunamin lampipoukamalla. Tarkoitus ei ollut toki nillittää Kertun massiivisesta elopainosta, vaan ottaa osaa hyökyaallossa kastuneille ja pahoitella Kerttua kun säikäytin tämän pahemman kerran.

Raakumiseni nimittäin kuului epäilemättä Kajaaniin asti. Kuuma vesi läpäisi karrelle palaneen ihoni kuin syöpäläinen ja karjaisin niin lujaa että leukani revähti auki syntisen lailla. Tuntui, kuin vereslihalle ärsyyntyneestä selkänahastani olisi viipaloitu juustohöylän voimin lohenpunaista Edamia ja olkapääni olivat laikukkaat kuin jahtimakkara. Pakokauhun vallassa hamuilin säätönappulaan, ja koska olen niin vallan taitava, onnistuin vääntämään väärään suuntaan. Niinpä vettä sinkosi mahtavalla paineella palaneeseen hipiääni joka alkoi tässä vaiheessa muistuttaa ikeniä kera verisen ientulehduksen. 

Onnistuin loikkaamaan tuon saatananpesurin alta, ääntä ei enää lähtenyt huutamisesta. Kylpyhuone vaimeni välittömästi, jolloin saattoi kuulla vain henkitorveni rohinan ja pienenpienten valkoisten ihosuirujen ropisevan lattialaminaatille... Nyt taidan tietää miten jenkit hankkivat tekolunta!

Tuska part tre

Pyry ja puuteri, wut?

Kate ja sen rakas rehu.

Harva tietää että Helsingin metroissa kasvaa puita... Ihmettelen vieläkin miten saimme rehattua sen Suvilahteen!

Metroilijat jeejee!

Amorphis

Kerjäsimme rahaa kera puun. Kyllähän sieltä muutama roponen tulikin, videokuvaa en ainakaan vielä tohdi laittaa.

Puu turvallisesti kotimatkalla

Pitihän sitä huolehtia nestetasapainosta muutoinkin kuin alkoholin merkeissä- jotkut uskaltautuivat uimaan!

Hetkonen, hetkonen. Jeppis, se on kärrynpyörä.

Pyryn ja meikäläisen yölliset ideat railakkaan tanhuamisen jälkeen leirintäalueella kello 03:00. Lähdimme sitten länkyttelemään yhdessä kuun valaisemaa ylämäkeä rattaat hyristen ja nauruun tikahtumaisillamme. Tarkoituksena oli muistaakseni piristää ihanaista vartijaa. (-jonka kanssa tein muuten jo aiemmin tuttavuutta rupattelemalla mukavia) Tämä vartija tuli kuin tulikin vastaan meitä yökyöpeleitä ja kysyi oliko meidän tekosia. No ehei.

Paistoimme myös makkaraa alkeellisessa grillissä. Minun, Erskan, Pyryn ja Katen yö päätyi muuten keskelle metsänpimeyttä Pyryn ja minun rakentamaan nättiin majaan sillä meidän telttamme oli vallattu. Mutta ei siinä mitään, oli hieno yö! Vartija tuli aamusella hätyyttelemään meitä, vanha tuttumme jo.

Aaaaa sinä lukija joka havaitsit minut tiistaina kaiken sen festaroinnin jälkeen Forumin edessä tämän näköisenä, toivon hartaasti ettet saanut traumoja. <3

Meinasin pudota perseelleni kun olin ostamassa junalippua ja tili huusikin tyhjyyttä. (kaksi euroa jäljellä, jee!) Onneksi ihmiset olivat avuliaita ja tarjoutuivat heittämään lantin jos toisenkin "kaunista" laulantaa vastaan. Ihanan sattuman kautta sain kuitenkin junalippurahan kasaan ja vetäydyin kapsäkkineni junalla kohti takaisin helvetinpersettä.

Liian rentoa menoa?

Olen elänyt kokopäivän suorastaan vittumaisessa epätiedon haparoinnissa, syystä että olen jojoillut mielipuolen lailla kera kysymyksen mennäkkö mökkibileisiin vai ei. 

Oikeastaan ongelman syöpä oli kyyditys. Suljin silmäni ja ajattelin, että kun herään unesta asiaan on tullut jonkin sortin ratkaisunpoikanen. Niinpä otin vaatimattomat kolmen tunnin torkut ja herätessäni kilautin kaverille josko ratkaisu olisi selvillä.

Olihan se.

Ihanaa, ihanaa nyt Eero pystyykin heittämään meidät kivipolkuja pitkin niin että lonkkaluut kolajaa tuonne metsän syleilyyn.

Kannattaa siis kokeilla. Tarkoitan minun tapaani ratkoa asioita- ne kun tuppaavat hoitua yleensä itsestään ja omalla painollaan. Nukkumalla.

Tuskallinen reissu

Metromatkalla festarialueelle taisi olla hieman tylsää joten herrashenkilön (ja parin muun metroilijan) iloksi raiskasin tämän tärykalvoja karismaattisella raspiäänelläni ja laulaa luikautin Jumalan kämmenellä. "Nanna älä nyt tällämatkalla..."

Lauantai alkoikin sitten mukavasti hilpaisulla anniskelualueelle. No ei kai.

Epicaa hieman. 

Lauantain ehdottomasti kovin esiintyjä oli Wintersun. Uskomaton meno! Kuvia en jaksanut nappailla puolistakaan esiintyjistä, hupsistakeikkaa.

Keikkojen välissä mitä mahtavinta on kuluttaa persenahkoja istuskelemalla nurtsilla hyvin fiiliksin, tutustumalla uusiin ja samanhenkisiin ihmisiin!

Sää todellakin helli hevikansaa, ehkä hieman liikaakin. Selkä ja olkapäät ovat niin karrella että iho kesii mielipuolen lailla. Ajattelin huomenissa jakaa yksityiskohtaisempaa kertomusta palaneesta hipiästäni. (Joka muuten paloi kahden viikon sisällä toistamiseen...) Muistakaa rakkaat aurinkorasva! 

Olipa kerran pitti...

Rotten Sound, kova esiintyjä sekin!

Aurinko laskee lavojen taa, pian on aika siirtyä jatkoille. Muistakaa tsekata Mikon ihana blogsu > http://mikzalicious.blogspot.com/

Tässä teille kavereille jotka tulitte kysymään josko olisin saatananpalvoja; Palvon ainoastaan tätä Demoni-Katea joka hiipii saatananpesästään karkausvuotena vain täydenkuun aikaan kun säärisänki on puolilteen kasvanut ja ennuskorttipakkani lämähtää marmorilattialle!!! VAROITUS; Älkööt tuijottako noihin kiilusilmiin 2,5 sekuntia kauempaa tai olette saatanan omat.

Hei c'moon oikeesti kun on älyvapaita ihmisiä! Jotkut tyypit tulivat ihan tosissaan kysymään että olenko saatananpalvoja kun kädessäni killuu Tuska-ranneke. Niin surkuhupaisaa että ulvon vieläkin naurusta. (Tietenkin täysikuulle!!!)

Pienenpieni kuva-arvoitus, veikatkaa mikä tämä kananhäkkiritilää muistuttava kyhäelmä on! Passaa myös veikata kuinka paljon hupia irtosi tuosta vempaimesta...

Mikä tyytyväinen virne naamassa! Löysin ilmeisesti elämälleni tarkoituksen.

Tuhokaksikko Pyry ja Nanna. En näe päässäni kuvaa jossa olisimme vain tyynen coolisti ohittaneet tämän mahtavan tilaisuuden tehdä halpakiertoajelu ympäri Rastilan leirintäaluetta. Mission impossible. Meikä hyppää kyytiin ja Pyry juoksee pitkin teitä huutaen kuin raiskattu sika renkaiden ja muttereiden lentäen ympäriinsä alavia ja kukkuloita.

                           Minä; KUKA TULEE KYYYTIIIIN?!

Pyry; Hmmmmm, kukaan ei tule nyt kyytiin... *Katsoo vaivaantuneesti minuun ja yrittää hyssytellä*

Ihmettelen Pyryn alakuloisuutta, vilkaisen taakseni ja havaitsen kaksi kipaletta vartijaa. 

Minä; "Aaaa oho anteeks, me palautetaan nää. Mut hei, haluatteko te kyytiin? ;)"

Vartijat; Te ette taida olla ihan ajokunnossa...

Ihana new-jersey-guy eli Petie tahtoi välttämättä oppia Suomea. Meille kertyikin aika monta suomen kielen tutoriaalivideota! Rannalla muuan henkilö viuhahti uimassa synnyinasussaan ja Petie sanoo; "Nice pieni kyrpä dude!"