MONKËY BUSINESS

.

maanantai 2. joulukuuta 2013

SIKA






Ensimmäiseen kuvaan viitaten; olenko minä ainoa, joka ei osaa syödä tortilloja ilman, että eltaantuneet salaatinretaleet ja suusta kertaalleen ulos pulahtaneet soosit valuvat tissien väliin sävyttäen ennen valkoisen paitapuseron oksennuksen väriseksi? Toivottavasti minun kaltaisia sikoja löytyy ruudun takaa useampi kappale, sillä teille paskaisia elämyksiä enemmänkin janoaville suosittelen sellaista sontaista illastamismuotoa, kuin Illallista Pimeässä. Tuli käytyä kyseisellä dinnerillä itse, ja voin kuvailla kokemuksen olleen lievästi hämmentävä, tai no, kirjaimellisesti hämärä. Illallinen nautittiin siis täydellisen pilkkopimeässä luukussa, ja aterioiden sisältämät ruoka-aineet kerrottiin vasta aterioimisen jälkeen. Kuumottelin illallisen aikana tasan kolmea asiaa: A) saisinko syödäkseni kenties mäyrän välilihaa, rotan luita, vai all-time-inhokkiani, eli curry-kanaa B) kuinka härskiltä tulisinkaan näyttämään kirkasvalolamppujen lämähtäessä päälle, kun hiuksista roikkuu erinäisiä sattumapaloja, ja kaikenmaailman kastikkeet ja lihat ovat räjähtäneet demonimaisesti ympäri naamataulua C) tartuttaisinko muihin syysflunssan ja kaikki ne kantamani kulkutaudit, sillä en kuitenkaan osaisi pitää lukua siitä, kuinka monta kertaa onnistun vahingossa hörppäämään muiden illastajien laseista. Slurpsista vaan, ja eiku kupat kiertoon.

Onneksi mikään peloistani ei siis toteutunut. Olin oikeastaan aika helpottunut, ettei siellä pimeydessä tarvinnut laihistella mahamakkaroiden pelossa, kun eihän kukaan läsnäolijoista kerta nähnyt mitään, ei varsinkaan sitä varsin petomaista kynsin ja hampain tapahtuvaa ravitsemisesitystäni.

Ps. Kuvia ei Illallisesta Pimeässä luonnollisesti ole, sillä fotot olisivat olleet yhtä mustia, kuin meikäläisen mieli.