Voi vittujen kevät. Sitä ollaan kuluneen viikonlopun aikana kerrytetty taas muutama kolossaalinen vuosirengas vyötärön seudulle ja hankittu ikuisuuskankkunen väsymyksen ja päänsäryn nimissä - kiitos
kaljan aiheuttaman vittujen keväiden vastaiskulle. Täytyy myöntää etten normaaleissa olotiloissa lapioi noin suuria rahoja edellämainittuun nautintoaineeseen, mutta eihän sitä muuten olisi jaksanut kestitä vuoden suurimpia kekkereitä, eihän? Yritän varmasti turhaan esittää mysteeristä, sillä todennäköisesti ketään otsikkoa bongannutta (metallimusiikillisen) alan miestä tai naista ei yllättänyt tieto missä sitä ollaan väijytty...
TUSKA OPEN AIR METAL FESTIVAL '12.
Sisältäin telttailua, mahtavia bändejä, huutonaurua, pittaamista ruho snadisti ketoosissa, satunnaisketutusta, virsilaulantaa, hilpeyttä, uusia tuttavuuksia, kakstuhatta hyttysenpuremaa, liian paskaa läppää, ystäviä, vallan lähtenyttä ääntä ja
megadethia eturivistä. Siinäpä se, ja tässä vähän fotoja;
Rastilan asiallisin invateltta
Sonja oli kerran elämässään hiljaa
