MONKËY BUSINESS

.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Seikkailupäivä meidän kanssa!

Kukapa ei halajaisi päästä kujeilemaan, ilakoimaan ja fiilistelemään tällaisen köörin kera! Hymiö wink Nyt siihen on oivalliset puitteet - osallistu skabaan, ja saatat päästä BB-bloggaaja Monan järkkäämään seikkailunmakuiseen päiväämme mukaan! Lisäinfoa löytyy Seikkailulaakso Oy-sivuilta. Mua ainakin kutkuttelee jo, taas yksi syy lisää odottaa kevään etenemistä...

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Fanipesä - risteily

Hellurei! Nyt olisi luvassa tuore risteilykertomus fanipesässä! Käykää ilman muuta lukemassa! http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/big-brother/fanipesa


Pistetäänpäs näin ajanratoksi leikkimielinen - mutta sitäkin vaivaannuttavampi, hää- ja sukujuhlistakin tuttu kestoinhokki - eli visailu pystyyn! Käsi ylös, kuka arvaa ensimmäisenä, missä olimme BB-köörillä 16.1.2015-17.1.2015. Ensimmäinen vihje: tuolla Viron vienoilla virroilla viilettävällä haaksialuksella on matkustanut luultavasti valtaosa suomalaisista, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Vihje numero kaksi: mieltymyksestäsi riippuen, saat tuotua sieltä tuliaisena joko edullisia virvokkeita, infernaalisen päänsäryn, tai sitkeän korvamadon edellisillan alavireisestä karaoketulkinnasta. Viimeinen, ja kolmas vihje: koet suoranaiseksi velvollisuudeksesi ulvoa mahtipontisesti Frederikin Titanicia, hoilaten vain sitä yhtä tiettyä kohtaa, josta unohdat aina välillä sanat, mutta se ei haittaa, sillä mumistessasi vain epämääräisesti mukana, kukaan ei huomaa mitään. Bingo! Minä, Anne, Jonathan, Tuija, Nimo ja Janne olimme siis vaalimassa yrmeän suomiyhteisömme "kansanperinteitä" risteilyn muodossa.

Laivaan päästyämme olimme hivenen huolissamme siitä mitä ilta toisi tullessaan, kun kanssamatkustajien korkeasta keski-iästä päätellen olimme saapuneet Senioriliiton pursiseuroille, ravintolan puolella soi eeppinen haitarimatinea, ja laiva keikkui kuin neuvostoaikaisessa tivolissa konsanaan - enkä tavallaan innostunut siitä mahdollisesta kauhuskenaariosta, jossa yön levottomina tunteina, aaltojen tuudittaessa koko paattia, niskaani rämähtäisi yläpediltä alas keikahtanut unikaveri. En muuten osaa enää itsekään laskea, kuinka monta kertaa olen unissani pyörähtänyt laivan yläsängyltä siten, että roikun kaiteen varassa kuin hullu hämähäkkimies. 

Onneksi huoli eläkeläisjärjestön kanssa joraamisesta osoittautui pian turhaksi, sillä iltamme oli kaikessa hullunkurisuudessaan, hillittömässä hilpeydessään ja maksimaalisessa naurukapasiteetissaan kaikkea muuta kuin ankea! Kiusalliset humppa-coveritkin vaihtuivat vähän freesimpään musiikkiin. Koska osaamme käyttää aikamme tehokkaasti, ehdimme ehtoon aikana vaihtamaan suurimman osan kuulumisista, shoppailemaan Taxfreen hyllyt tyhjiksi, nauttimaan ostamamme elintarvikkeet alta aikayksikön, ja sen seurauksena kreisibailaamaan (nolaamaan itsemme) myös tanssilattian puolella. No vitsi vitsinä! Mutta se ei muuten ole vitsi, että ensikerralla minä lupaan, Anne-hyvä, ottaa ennustuskorttipakkasi hoteisiini, jotta pääsen manipuloimaan korttien kohtalon jo etukäteen itselleni mieluiseksi! Ennen kuin pidätte minua täysin moraalittomana nilkkinä, tarkennan tilannetta hieman. Saimme nimittäin Annelta henkilökohtaiset ennustukset tulevaisuuden varalle, ja melkein kaikkien korteissa toistui rahattomuus, sekä mysteerinen vaalea nuori mies. Minä ihan totta rakastan kaikenmaailman hörhiläishampuusi-juttuja, joten jään nyt innostunein, mutta pelonsekaisin tuntein odottelemaan, pitävätkö minulle povatut ennustukset kutinsa. Toivotaan, että se vaaleaverikkö kundi ei ainakaan ilmenisi poliisisetänä, verottajana, pysäköinninvalvojana, taskuvarkaana - ylipäänsä kenään sellaisena henkilönä - ketä yleensä tapaa ikävissä merkeissä...

Aamulla tunsin nöyrää kiitollisuutta siitä, että en runnoutunutkaan kenenkään toimesta tapaturmaisesti kuoliaaksi, sillä laiva lakkasi yöllä keikkumasta yks-kaks kuin Mooseksen käskystä. Ennen kaikkea tunsin kuitenkin kiitollisuutta onnistuneesta risteilystä, siitä lämmin kiitos sinulle Janne, kun lähdit organisoimaan tätä reissua! Kavuttuamme pirteinä punkistamme ylös, lähti muu porukka kotia kohti, lukuunottamatta minua, Tuijaa ja Annea - me lähdimme vielä lauantai-iltana saunomaan, rupattelemaan ja polskimaan Jonathanin kerrostalossa sijaitseville uima-allas- ja saunomistiloille. Voin kertoa, että teki kutaa! Kiitokset sinullekin "isännöitsemisestä", Jonathan! Koen oikeudekseni syyttää kaikkia teitä, sillä poskeni olivat pitkään kipeät siitä jatkuvasta, maailman maireimmasta hymystä, joka oli vähintäänkin yhtä leveä kuin matka Inariin ja takaisin. Ja se on merkki onnistuneesta reissusta, se.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Fanipesä

Ehtoota, kuomat! Käykää ihmeessä lukemassa mun BB-fanipesäkirjoitus osa 1!



"Apua, kuka on tuo kikatteleva idiootti?", muistan päivitelleeni itsekseni, kun odotin vuoroani astella lavalle, ja satuin epäonnekseni näkemään ovenraosta vilauksen esittelyvideolla mitä viheliäisimmin hihittelevää ihmisolentoa, joka rääkyi pahemmin kuin ensisynnyttäjä kätilöopistolla. Käänsin katseen viiltävän häpeäaallon refleksinä surkeisiin maiharikenkiini, joiden puhkikuluneet kärjet saattoivat jopa naurattaa minua siinä tavattomassa jännitystilassa - ja joiden olisi määrä kuljettaa minut tovin kuluttua kohti suurta ja tuntematonta.
Ovet aukesivat. "Oikea jalka, vasen jalka, oikea jalka, vasen jalka, saakeli, uskallatki kaatua!", komensin jalkojani kuten kenraalitkin tekevät, vaikka hädintuskin osasin erottaa sillä hetkellä lännen ja idän toisistaan. Päässä ei liikkunut yhtään mitään, ja ensimmäinen päätavoitteeni oli saada kammettua itseni juontajaparin luo pystyasennossa, eli mieluiten kaatumatta, ei liukumalla lavan halki pitkin pituuttani. Kadonneesta suuntavaistosta huolimatta yllätin jopa itseni, kun onnistuin välittömästi spottaamaan yleisöstä läheiseni. Vilkutin heille käsiäni niin hallitsemattomasti, että jos en olisi pyörtynyt jännityksestä lavalle, olisin todennäköisesti saanut tajun kankaalle riuhtaisemalla itseäni leiskuvilla kainaloalleilla turpaan.
Vyöryessäni minua pian haastattelevia, Maria ja Saulia, kohti, muistin myös toisen itselleni lasettaman päämäärän; yritä edes kerran elämässäsi olla rennon supliikki, vain tämän kerran, kun kerta olet itsesi toosaan tuupannut. Sanomattakin selvää, että ensimmäinen rasti onnistui, toinen ei. Suustani en saanut tuotettua mitään hedelmällistä, mutta no, sen sijaan yritin kompensoida puuttuvaa charmiani väläyttämällä kasvoilleni hurmaavimman hymyni, kehnoin tuloksin tosin, ainakin kuvien viehättävyydestä päätellen - suuni oli nimittäin vääntynyt luonnottomaan irveeseen, silmät taas pullistuneet kuopistaan.
Sain avaimen tumppuuni. Hetken aikaa sitä käsissäni hypisteltyäni muistan pohtineeni, että mikäs se tämä kapistus on. "Aivan, tämä on se vempain, jonka unohdan aina kauppaan lähtiessäni kotiin, ja jonka tarkoitusperä on päästä lukitusta ovesta sisälle", tuumailin. Seuraava älynväläys olikin, että miksi, voi taivaan tähden, minä avainta tarvitsen? Pyrkiäkseni ovesta sisälle, luonnollisesti? En enää ollut edes varma, minne olin matkalla. Sohin vain avainta vimmatusti lukkoon, kädet tärisivät enemmän kuin vuosisadan krapulassa, enkä tietenkään saanut ovea itsenäisesti auki, ikuinen tunari kun olen. Maalailin vielä viimeiset muistikuvat ulkomaailmasta mieleeni, ja siinä seistessäni maailman onnellisimpana tyyppinä, adrenaliinihumalan viipottaessa päässä, kameravalojen välkkyessä taustalla ja yleisön kirkuessa suosionosoitustaan, vaikutti tilanne niin absurdilta, että kuvittelin hetken joutuneeni osaksi jotakin harvinaisen häiriintynyttä pyhää kulttia. Sitten astuin ovesta pimeyteen.

perjantai 28. marraskuuta 2014

OIKEUTTA MEILLE KAIKILLE

(http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014112818874954_uu.shtml)


"Homoliittoaloite meni läpi
Perjantai 28.11.2014 klo 13.26 (päivitetty klo 13.52)

       Eduskunta äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta."

 Anna&Jenna
 Anna&Joni
Anna&Jonathan

Olen tänään vuodattanut sellaisen määrän liikutuksenkyyneleitä, että kämppäni on nyt kattolistoja myöten vedenvallassa, ja sen seurauksena räpiköin menemään vastedes uimalasit nokalla ja kumpparit kintuissa. Sadesydvestinkin painoin visusti päähän.
Se tuli taas elävin, tervein, näkevin silmin todistettua; vaikka tässä hullussa maailmassa räpiköi itseni lisäksi yksi jos toinenkin tyyppi henkilökohtaisten epäkohtien seassa, pienistä puroista syntyy valtameri. Olen erittäin myönteisesti yllättynyt kansalaisaloitteen valtavasta painoarvosta.
Jokainen ihmisolento ansaitsee samat, ihmisarvon mukaiset, oikeudet ja lähtökohdat elämään. Emmehän me evää merihädässäkään räpiköivältä mahdollisuutta nousta pelastusveneeseen uppoavasta laivasta esimerkiksi sukupuolen, etnisen ryhmän tai uskonnon nojalla - näin ollen emme myöskään voi evätä tai kieltää keneltäkään oikeutta, rakkautta ja tasa-arvoa.

Peace and love!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

BIG BROTHER 2014 - EI LISÄTTÄVÄÄ







Loppuun voisi laittaa vaikka miljoona sydäntä, mutta enhän mä hittolainen jaksa niin montaa näpytellä. Aiheesta lisää myöhemmin, stay tuned! Ps. http://instagram.com/apinau/

tiistai 17. kesäkuuta 2014

PUMPUMPUM







Kuka nyt kesällä jaksaa istua koneella? Minulla ainakin suurin osa energiasta kuluu tämän vakiokalusteeksi muodostuneen tekohymyn hillitsemiseen. En myöskään mielelläni hankkisi syytettä ahdistelusta, sillä minun täytyy ihan taistella vastaan, etten rynnisi halaamaan jokaista vastaantulijaa, tai hyppisi muiden kanssaihmisten reppuselkään nylkyttämään itseäni, sillä olen vain niin onnellinen kesästä.

perjantai 9. toukokuuta 2014

PIIP PIIP PIIP

Tekee ihan pahaa katsoa noin kesäisiä kuvia, kun viimepäivät on saanut nauttia niin perusteellisesti ylempien voimien laatimasta kevään spesiaalista, rae-räntä-lumi-vesisade-coctailista, joka saa mielen sekaisin ja pääkopan pyörälle ainakin raivosta. Toisaalta kun tarkastellaan vuosikertaa, niin takatalvihan on aina tehnyt paluutaan kautta linjan, joten tuo paskasohjossa tarpominenhan sujuu jo oikeastaan vanhasta tottumuksesta, kun vuoroin saa nauttia taivaan antimien "kylmistä huurteisista", vuoroin pikaisista vesisadeshoteista. Melko kosteaa meininkiä siis. Lähteminen yksille pitkille saa aivan uuden merkityksen jos kysytään luontoäidiltä, sillä se ei suinkaan tarkoita hidasta herkuttelua, vaan yhtä helvetin pitkää ajanjaksoa, kun siirrytään talvesta kevääseen ja niin pois päin. Äläkä turhaan innostu siitä happy hourista, kun ulkona näkyisi paistavan aurinko pilvettömältä taivaalta ja kiljut että tämähän ei edes tunnu missään, sillä noin kahdessa nanosekunnissa on onni kaukana, kun saatkin niskaasi rekallisen rakeita ja olet taju totaalisen kankaalla.

On varmasti aikamoinen näky, kun tällainen epämääräinen pallo könyää kotiylämäkeä vastatuuleen, räntää tulee vaakasuorassa, ja yrität parhaasi, ettei tuuli veisi ostoskassia mukanaan tai nuolisi paljaista rystysistä nahkoja kokonaan irti. Ovesta sisään päästyäsi kylmästä kohmettuneet kädet pitävät kamppeista yhä sinnikkäästi kiinni, ja epätoivoinen tuskanparahtelu värisevällä äänellä voi alkaa. Lyyhistyt lattialle itkemään ulkovaatteet päällä, hakkaat lattiaa, vingut, uliset, vaikeroit. Kun et jaksa enää tuhertaa itsesäälikyyneleitä, saatat iskeä etuhampaat lattiaan ja raahata itsesi purukaluston avuin sängylle, mutta et siltikään vaivaudu riisua märkiä vaatteita yltäsi. Tässä siis tositarina eiliseltä, kun sain tuta takatalven armottomuuden ihan luissa asti. Minun puolestani koko talvelle voisi näyttää jo valomerkkiä!

tiistai 6. toukokuuta 2014

WAPPU


 Vappuna kävi grilli kuumana, joten oli kaikista viisainta pitää mukana yo-lakiksikin kutsuttua oksennusvatia päässä, mikäli aamun sarastaessa ehtoolla nautitut herkut tuppaavat nousta ylös. Vitsi vitsinä, meidän vappu sujui rauhallisen rattoisissa merkeissä!

INSTRUN SUPERARSKAT


Muistatte varmaan, miten olin pari postausta takaperin Indiedaysin kekkereillä edustamassa kera sateen sliippaaman rasvalettini ja tuulen tamppaaman lösöturpani? Ne samat kemut, joista muistona minulle jäi pontevasti pystyssä sojottava, erehtymättä töpseliä muistuttava kärsä liu'uttuani paniikinomaisesti seinien ja lattioiden kautta pakoon niitä tuhansia, ja vielä kerran tuhansia salamanvälähdyksiä. Pääsinpä vielä kehaisemaan, että en päätynyt päivän aikana yhteenkään valokuvaan.

Niin, paitsi yhteen. Tasaillessani huojentuneena hengitystäni jälleen onnistuneen pakoreissun jälkeen huomasin, että olin päätynyt suojiin Instrumentariumin pisteelle, ja hetkessä olinkin kuvauttamassa itseäni ständin edessä, sillä pääsin mukaan Indiedaysin ja Instrumentariumin, http://www.instru.fi/silmalasit/ (mainoslinkki), oivalliseen kampanjaan. Hetkessä hiffasin, että heidän silmä- ja aurinkolasivalikoimansa ei olisi ainoastaan pelastus taannoiselle huonolle naamapäivälle, vaan myös edessä siintäville kesäkuukausille; mallailin mielessäni täydellistä festarityyliä pyöreillä hippilaseilla, trendikästä city-lookia jättimäisillä arskoilla, sekä rentoa ranta-/mökkeilystailia kavereiden kesken huolettomilla, mutta näyttävillä aurinkolaseilla.


Olin niin jumittunut kesäfiiliksiini, että silmämunat pyörivät ihastuksesta kuopissaan kuin ravihevoset, ja hymyilin vienosti roikottaen kieltä poskella täysin huomaamattani, kunnes yksi Instrun pisteen asiantuntevasta henkilökunnasta havahdutti minut todellisuuteen ja huikkasi ystävällisesti, että tarvitsenko kenties apua valinnan kanssa. Kohdistin hapuilevan katseeni asemiin ja naarasin kielen takaisin suuhuni. Vai että tarvitsenko?! Tyylikästä valikoimaa oli niin paljon tarjolla, että jos en saanut sydänkohtausta juostessani kameroita pakoon, sain sen viimeistään siinä vaiheessa, kun sovittelin kiinnostavampia kehyksiä kehyksien perään.

Lopulta valitsimme nokalleni melko suurikokoiset kakkulat, joita aluksi hieman ujostelinkin, mutta vakuuttava asiantuntija onnistui kääntämään pääni. Nyt myös kolmella teistä lukijoista on mahdollisuus voittaa itsellenne aurinkolasit (maksimiarvo 179e) osallistumalla arvontaan äänestämällä kaikkien bloggaajien laseista suosikkisi ja täyttämällä yhteistietosi osoitteessa  http://showroom.indiedays.com/instrumentarium-kevat-2014/. Ei kannata skipata arvontaa, sillä mikäli spontaani kesämyrsky yllättää sinutkin, voit aina huijata näyttäväsi superhuolitellulta piilottamalla räjähtäneet ripsivärit hurmaavien aurinkolasien taa...

torstai 17. huhtikuuta 2014

PITKÄÄ VIIKONLOPPUA, PITKÄÄ IKÄÄ


Jahas, joko olen lopullisesti menettänyt mieleni, kerta törmäilen kaupungilla tuon tuosta sangen psykedeelisiin pupu- ja tipumaskotteihin, tai sitten nyt vietetään pääsiäistä, sitä "iloista" kevätjuhlaa, johon ahdistunut kansamme yrittää hyvin suomalaiseen tapaan sopeutua: lapamme suihimme kiloittain perinneherkuksikin tituuleerattua mustanpuhuvaa lantaa kerman kyytipoikana, liimaamme pajunoksiin riemunkirjavia nauhoja joilla noidumme koko naapurustolle ja vähemmänkin tutuille pitkää ikää, sekä tietysti petymme karvaasti vuosi vuodelta ikävystyttävimpiin Kinder-munayllätyksiin. 

Ei liene minkäänmoinen ihme miten minustakin on kasvanut näin häiriintynyt nuori nainen, ainakin mitä tulee siihen, että minun lapsuudenunelmani oli niinkin pakanallinen, että halusin ihan oikeasti olla jonain kauniina päivänä Kyöpelivuoren noita-akka... Olin valmis myös tekemään kaikkeni hartaimman haaveeni eteen; keittelimme serkkujeni kanssa harva se päivä mitä härskimpiä noitakeittoja (joiden yököttävä ulkomuoto näin tarkemmin ajateltuna ei ole kovinkaan kaukana nykyisistä keitoksistani) ja olin tietysti aivan muna huurussa pääsiäisen aikaan, kun minut ja siskoni puettiin tanttamekkoihin mukailemaan noitateemaa ja pääsimme koko kylän iloksi runkkaamaan ovikelloja missiona virpoa hämmentäviä loruja kepit ojossa. No, demonia ei minusta kuitenkaan tullut, mutta ainakin räkäinen nauruni liippaa tarpeeksi läheltä, jos ei muuta.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

BLOGGERS' INSPIRATION DAY

Jo on taas mukavat kestit takana päin. En rohjennut itse niinkään nappailla kuvia, sillä kun kerta on blogitapahtumasta kyse, pitivät muut huolen kyllä, että sain oman annokseni fitness-villityksestä pakenemalla salamanvälähdyksiä milloin kyykkäillessäni kumaraan kuin mikäkin painonnostaja ja milloin sukeltamalla pöydän alle pyrstö epäilyttävästi pystyssä etten vahingossakaan päätyisi kuviin. Teki ihan mieli huikata tarjoilijoille pöydän alta, että pssssst, laittaisitteko sitä pöytäliinaa viinialttarin alta keikkuvan takapuoleni suojaksi, tai voisiko joku ystävällisesti polkea takalistoani syvemmälle pöydän uumeniin. Naureskelin myös räkäisesti kuunnellessani sivukorvalla miten muut vieraat ihastelivat tarjoiluja ja kirjaimellisesti notkuvaa pöytää, sillä todellisuudessahan se olin vain minä joka hyöri harhaisissa ajatuksissaan ja läikytteli viinejä ympäriinsä moneen osaan sulloutuneena - ja ähäkutti sentäs, onnistuinpa välttämään mokomatkin kamerat!

Ei, en normaalisti piilottele itseäni kuin mitäkin valtiosalaisuutta, mutta myönnettäkööt, etten ollut alunperin millään löytää juhlapaikalle. Näin ollen olin siis jo ennen pirskeitä ehtinyt (liian pitkän) tovin käyskentelemään kaduilla pelottelemassa muita ihmisiä suohirviömäisen olemukseni kera, kun tuuli kiskoi hampaita sinnikkäästi suusta ja peruukki oli lentää Azerbairjaniin, eiku Azerbaidzaniin, vai miten-se-ikinä-nyt-kirjoitetaankaan, johonkin sinne päin kuitenkin, eli täysin jäljettömiin. Kaikesta huolimatta oli aivan huikea päivä - ja huikeinta oli tietty rupatella huikeille bloggareille!