Olen elänyt kokopäivän suorastaan vittumaisessa epätiedon haparoinnissa, syystä että olen jojoillut mielipuolen lailla kera kysymyksen mennäkkö mökkibileisiin vai ei.
Oikeastaan ongelman syöpä oli kyyditys. Suljin silmäni ja ajattelin, että kun herään unesta asiaan on tullut jonkin sortin ratkaisunpoikanen. Niinpä otin vaatimattomat kolmen tunnin torkut ja herätessäni kilautin kaverille josko ratkaisu olisi selvillä.
Olihan se.
Olihan se.
Ihanaa, ihanaa nyt Eero pystyykin heittämään meidät kivipolkuja pitkin niin että lonkkaluut kolajaa tuonne metsän syleilyyn.
Kannattaa siis kokeilla. Tarkoitan minun tapaani ratkoa asioita- ne kun tuppaavat hoitua yleensä itsestään ja omalla painollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti