Paardit ovat parhaat

Tjaha jahanss, näyttääpi siltä että plikalla on mielessä jotakin Tapsan Tahteja kiihottavampaa. Paikalliseen junttibaariinhan sitä on mentävä - ja muutens pitkästä aikaa...

Liekö hymy mairealla mutkalla lauantain takia, vaiko jostakin muusta syystä...

Se on kietoutunut ilmeisesti korkeavyötäröiseen mustaan nahkaan ja harsomaiseen paituliin! Ihmehifistelyä laittaa täysin tyylittömään ja mauttomaan blogiin asukuvia, huoh!

Kuumottava etunoja. Ei mitään lisättävää.

Hauskaa lavvantaita <3 Minä meen nyt, son moroooo.

Dokumentti aamujumittajasta

Oon himskatin ylpee itsestäni, kun tulin kerrankin toimeen arkkiviholliseni, eli elektroniikan kanssa. Ohessa aamuista, ja varsin vaikean näköistä apinasluibailua! (ps. hiukseni ovat märät, eivät talin ja rasvan kuonaamat.)




Oho, ei se mennytkään ihan niin nappiin!! No, ensikerralla parempi onni neuvottomalla.

Laulu; Skid Row - Monkey business

Ja tarinointi jatkuu!

Rankan työpäivän jälkeen menin vallan kanttuveinä vähän shoppailemaan Gina Tricottiin. Ja myönnettäkööt teillekin, oli ihan perkeleen kuppanen ja hermojaraastava päivä.

Koska ketutti vietävästi ja paikkojani olisi voinut verrata kosteustasapainoltaan (vanhanaikaista saharaa tietysti kunnioittaen) kuivausrumpuun, päätin helpottaa jortikkaa otsastani kiikuttamalla alelaarista löytyneen hamosen ripitettäväksi. Sovituskopissa sitten ahtasin atleettiset kurvini siihen ihan söpöseen kretonkiin sellaisella raivolla, että jouduin uhmaamaan jo huolestuttavasti natisevia saumoja - vetoketjusta puhumattakaan - saadakseni lihani mahtumaan asuun edes jokseenkin siveästi ja neitseellisesti.

Ponnistellessa laardikroppaani ahdingoissa, tartuin ajattelematta verhosta saadakseni lisää tykkiä ja jytinää. Ja tietysti sillä saatanan sekunnilla tunsin sellaisen viillon munissa, että kohta kävisi meikämannelle kylmät. Ennen kuin ehdin spottaamaan ne lukuisat asiakkaiden naamat joista huokui se, että sivut taisivat olla hellinä kiivistä ja luumuista, tajusin roikkuvani Gina Tricotin pukukoppiverhossa kuin liaaneissa ikään. Ulkopuolella. Joku roti minullakin sentään oli, piilotin juhlakansalta korkeuksiin pyllistävän ja mehukkaasti hyllyvän takamukseni verhoon ja päästin teeman mukaisen Tarzan-huudon "ZULIZULIZULIZULI UGH", ennen kuin katosin takaisin kopin pimeyksiin. Siunailin itku silmässä, ettei kukaan nähnyt aprikoosinsävyisiä vaarikalsareitani...

Teki mieli vetää vitoset.
-------------------------------------

Eilisen ohjelmaan kuuluikin sitten;

Omenavarkauksia;) Mitenni nilkkiä?! Pitäähän minunkin huolehtia suhteestani Euroopan suurimpaan rikollisjärjestöön!

Tukan blondaamista kotikonstein muunmuassa sitruunalla ja hunajalla! Itsehän suhtauduin aluksi pirun kyynisesti koko vaalennustouhuun, mutta turha motkottaa jos ei edes kokeile. Ja kyllähän sitä tulosta syntyikin! Ajattelin aluksi laittaa kuvia koko vaalennusöpereissönistä, eli jos kiinnostusta löytyy, voin tehdä kutrieni raiskaamisesta ihan oman postauksen vaihe vaiheelta!

Jotta varmasti välittäisin teeskentelisin lukijoilleni itsestäni aktiivisen nuoren naisen-ihannekuvaa, mainittakoot, että eilen myös urheilin vimmatusti.

Kirjoittaminen kolottaa nyt aivan överipaljon, joten lopetettakoot tähän. Saattanee johtua eilisistä hipoista, joissa kestittiin ystäväni  synttäreitä. Kivaa oli! Nyt hoitelen daagenefteriäni oikeilla terveysruoilla.

Tunarin tarinat osa 173940382 - MAHALIITO

Yleisön painostuksesta jaan tarinan myös blogin puolella.

Aamulla laskeutuessani paikallisen S-marketin ulkorappusia todella unenpöpperöisenä, alkoivat kömpelöt - mutta ennen kaikkea atleettiset - itse Goljatin siunaamat klappijalkani sinkoilemaan kiusallisesti siksakkia kuin kansantanhuajilla ikään.

Ennen kuin ehdin edes viimeisen rukouksen lausua, olin jo lyhistynyt portahille sellaiseen polviasentoon, jota dominikaanimunkitkin alttareillaan vaalivat. Jotta en vahingossakaan olisi ollut turhan mainstreameri, valuin jo tuossa tuoksinnassa korkealaatuista ravintoa nauttineella elintasomahallani alas, samalla vastaehostetun lättyni tehdessä parempaa tuttavuutta paskasien rappujen kanssa. 

Kun vatsani oli lopulta saavuttanut röyhkeät kaulasta nivusiin ulottuvat jarrutusraidat, ja naamani oli saanut tarpeeksi tylyn kohtelun tappajatrapareilta, sukelsin suoraan fillariaan huoltaneen Pyörä-Pietarin jalkoihin. Hämmentyneen sedän oli selkeästi tuskaisaa päättää oliko yllätys hänen kinttujensa juurella selkeä merkki Taivaan Isältä, vaiko tuon hävyttömän nilkin yritys anastaa tämän vastakiillotetut sandaalit. En jäänyt suinkaan odottelemaan vastausta, vaan kasasin telotun eloni dramaattista pakomatkaa varten. 

Loppumatka sujuikin sitten yhtä rattoisasti kuin kammesta veivattavalla rullatuolimobiililla - joutuisasti ja erittäin kivuliaasti.

Ja nyt kuulolla kaikki, jotka ovat kiinnostuineita tästä jalosta urheiluaktiviteetista; Mahaliito onnistuu parhaiten perinteisellä tuhdimmanpuoleisella mäkkipäkillä, joten nyt on viimeistään aika vetää sitä kiisseliä ja pullaa naamaan! Pyykkilautavatsaisille; mikäli olette yhtä riskialttiita tunareita kuin minä, hankkikaa nuttunne alle luotiliivi mahdollisen kaatumisen jälkimainingeissa esiintyvän kipukynnyksen minimoimiseksi.