ALTTARILLE JA SASSIIN

Olin tässä taannoin vierailemassa siskoni ihanissa häissä, joiden jälkimainingeista erityisesti poikaystäväni on saanut kärsiä: vaikka miten olen kieli ruskeana yrittänyt saada hänet suostuteltua saattamaan meikäläisen alttarille, täytynee kai pian siirtyä kirjaimellisesti vähän järeimpiin aseisiin. Kiväärillähän saa tunnetusti ihan kenet haluaa - ainakin ikuisesti hiljaiseksi jos ei muuta. Joten kultsi, tässä on nyt nauru kaukana ja naru sitäkin lähempänä, sillä jos ei pian vaihdeta sormuksia niin löytyyhän tuosta takapihalta taloyhtiön oma lipputankokin.

HELVETIN HYVÄÄ TUURIA

Tässä teille kaksi viimeistä FB-tilapäivitystäni 24 h sisään:

Yöllä ovikelloni soi, ja menin jo suurin piirtein väijymään ovisilmästä mukanani jotain kättä pidempää, kun löysin oven takaa kaksi turkkilaista äijää - mitä helvettiä, enhän minä ollut tilannut pitsaa! Murjaisin uhittelevalla äänellä, että mitä asiaa kaksikolla oli, kun heistä toinen piipitti jotain avaimista. Niinpä tietysti, olin unohtanut avaimen oven ulkopuolelle. Kiitos siis kilttien naapurien, kukaan ei päässyt anastamaan huushollistani kesken yöunieni huikeita arvoesineitä, kuten leivänpaahdinta, jakkaraa tai mikroaaltouunia (ei sillä, eiköhän karuinkin voro lähde lipettiin, kun pimeydestä ilmestyy esiin minun kuolasta kylläinen naama kera vyötäröllä roikkuvien silmäpussien)! Blondin vikaa.

Vaikka epäonni varjostaa minua yhä, olen saanut yllättyä siitä, miten ystävällisiä ihmisiä olen tässä parin päivän sisään kohdannut: poikkesin lenkillä kuvaamaan kasvitieteelliseen puutarhaan söpösiä jänöjusseja, kun minulle tyypilliseen tapaan onnistuin tyrimään kaiken.
Siinä pää puskassa ja perse pitkällä bongasin pupuja, jotka sinkoilivat vinhasti sinne tänne sekoittaen nuppini niin, että taisi ajantajukin kadota siinä hötäkässä kokonaan. Ja koska olen ihkaoikea kalsareita ja kumisaappaita vaaliva juntti keskeltä ei mitään, en todellakaan ollut tietoinen siitä, että kyseisen puiston portit sulkeutuvat kahdeksan jälkeen.
Sovin varmasti mainiosti sinne rusakoiden ja muiden elukoiden sekaan, kun lopulta löysin itseni kalisuttamasta kaltereita kuin Korkeasaaren eläintarhaan teljetty raivotautinen apina ikään. Olin siis lukkojen takana, kännykkä oli tietenkin unohtunut kotiin, ja alkoi olemaan kovin pimeää. Onneksi paikalle sattui äärimmäisen avulias naishenkilö, Maiju, joka soitti puolestani vartijaryhmälle, jotta he tulisivat vapauttamaan minut karanteenista. Jäipä hän vielä kaiken varalta venailemaan kanssani vartijasetiä, jotka näyttivät kaikkea muuta kuin imelää ja maireaa naamaa, kun joutuivat heittämään ylimääräisen työkeikan vuokseni. Ps. tuli surkeita kuvia.

Demonikani kiittää ja kuittaa