Helvetin kuulat

WANTED! Viimeiseen kuvaan viitaten otetaan nyt vastaan tunnustuksia. Myöntääkö kukaan tyksivänsä vihreistä kuulista? Astukaa te julkeat esiin. Jokseenkin se tuppaa joka joulu menemään niin- vaikka kuinka sormet ristissä toivoisi ettei paketista paljastuisi moisia perkeleitä, on se todistetusti turha toivo. Onneksi luonnollinen itsesuojeluvaistoni on kuitenkin vuosien saatossa kehittänyt jo perinteeksi muodostuneen jouluneuroosin; ravistelen lahjapakettia pakkomielteisesti lailla vieroitusoireista kärsivän Nisti-Juuson. Ulkopuolisten silmin saatan vaikuttaa suorastaan epileptiseltä, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin täten tunnistaa sisältääkö loota kyseisiä Helvetin Kuulia vai ei. Mikäli sisältö kolisee uhkaavasti, osaan jo etukäteen hillitä oksennusrefleksejäni siis.

Muuten oli kyllä kaikin puolin ihana joulu! Tuli niitä mukavia lahjojakin, mutta auta armias kun en jaksa kuvailla. Tahdon edelleen kiittää ystävääni Nooraa ristikkolehdestä, se on oikeasti onnistunein lahja sitten miesmuistiin! Myönnän henkisen ikäni nousevan ristikoiden myötä parilla kymmenellä vuodella...

Vanhenemisesta kun oli puhe, tahdon julistaa teille jotakin. *rumpujenpärinää* meikäläinen täyttää huamenna 18! Voi tätä elämän riemullisuutta. Elikä viattomien lasten päivänä, 28.12, tällä plikalla tärähtää mittariin ne legendaariset 18 vuotta. (Voitteko uskoa..?)

Mysteerisyndrooma

Tänään suoritin yli-inhimmillistä tehtävää. Vaikka lopputulos oli noooh, kyseenalainen, pidän itseäni tällä hetkellä elämääkin suurempana suorittajana. (Nyt niitä aplodeja.) Tässä projektissa koen kerta toisensa jälkeen olevani täysin epäonnistunut ihmisenä, silkka luuseri siis. Henkisen pahoinvoinnin lisäksi tämän mysteerisen syndrooman oireet ovat fyysisiä. Muutamia mainitakseni; päänsärky, stressihikoilu, tärinä sekä verestyneiden sorminahkapalojen variseminen lahjapakettien päälle. Taisinkin lipsauttaa halaistun sanan, lahjapaketti.

Kyseessä on siis Lahjojen Paketointi-Syndrooma. (=Mitä liiskatumpi ja ruttuisempi kääre, sen parempi...) Yleensä en edes skriivaa paketteihin niiden olevan osoitettu minulta, sillä senhän näkee jo eheästä ulkoasusta... Kukin voi siis päätellä kuinka surkeaa vuoraamista harjoitan. Tänään kuitenkin ylitin itseni paketoimalla aimon kasan lootia ja rasioita, joten olo on kuin kuninkaalla! Sairauden sivuoireena tunnetaan myös Viimetippa-oireyhtymä, jossa lahjojenosto lykätään vihoviimeiseen mahdollisuuteen. Loistava combo- ja ahhh, niin minua! Missään muualla samaisia tauteja liikkeellä?

Ai niin, koriselin minä kuusenkin.

IHANAA JOULUA TEILLE KAIKILLE ♥ Pussspusssss olkaahan kilttejä!

Ryömimistä kohti joulua

Jouluhan se siellä taas paasaa ovella. Olen hämmentynyt, sillä syystä X olen joutunut joulupahoinpidellyksi. Kauppojen koristetilpehöörit vyöryvät niskaan saatananmoisella paineella, ihmiset runkkaavat kyynärpäillään kylkeni lommoille, joulutorilla saarrun ahdistetuksi puurokattilan kokoiseen neliömetritilaan ja kieli palaa karrelle kärtsähtäneestä porkkanalootasta. Putosin kaiken lisäksi häntäluulleni kun kurottelin ikkunaan- aikeissa somistaa mokomaa järkyttävän söpöillä joulusirkusvaloilla. Auts. Ainoastaan joulukinkku on saanut turpaansa pahemmin kuin minä- ainakin tuon jääkaapissa asustelevan kankun perusteella.

Puijasin. Rehellinen olin kyllä siinä mielessä, että olen altistunut joulun pahoinpitelemäksi. Minulle se vain merkitsee sitä, että en ole päässyt ollenkaan joulufiilareihin sisään. Missä vika? Nyt on kyseessä kuitenkin varsinainen joulutyranni, eli minä. Täytyy kai sitten luoda sitä tunnelmaa mättämällä jouluisia safkoja niin tuhdisti, että voidaan pyhinä tanssia porukalla letkajenkkaa.

Ps. Jos jotakuta jäi kaihertamaan, että miksi juuri letkajenkkaa, niin onhan se huomattavasti riemukkaampaa tanssahdella kun on kunnon jenkkakahvat joista puristaa pysyäkseen vauhdin hurmassa. Ja olisi ennenkuulumattoman säälittävää olla hoikempi kuin pakkasen sika! Minnehän ressukan pääkin on viskottu? Eipä olisi minustakaan mukaisaa lymyillä pakkasessa perse jäässä...

Pikkujoulut del 1

No johan oli mökkikekkerit. Viikonlopun aikana vakuutuin nöyrästi siitä, kuinka surkuhupaisaa läppää kaveripiirissäni on. Revimme veret seisauttavaa huumoria piereskelystä, virtsasta, kehon eritteistä sun muusta sormet kurkkuun-materiaalista. Mikäs sen mukavempaa kuin terästetyn kuppi kuuman äärellä jakaa kavereiden kesken paskomishistoriikkeja ja päräytellä ilmoille parit haisevat kirkkokinkerit henkevän rupattelun lomassa. Sumppikin maistuu kertakaikkisesti paremmalta kun mökki muuttuu tuokiossa vietteleväksi aromipesäksi.

Ikävä on!