Yhtä tuskaa

Kotona. Ja voin kertoa- tuntuu pirun haikealta.

Vuoden odotus ohi...

Mutta voin myös kertoa- oli pirun hauskaa!

Saavuin Torstaina stadiin ja ennen kuin rehasimme perseenperkeleemme leirintäalueelle toverimme Demoni piipahti juttusilla.

Maailman kaunein teltta. Viimevuonna teltanpystytystaidoillemme tuli nauramaan kaveri jos toinenkin, ja mikä ironisinta, sama henkilö nimeltä Tatu hyppäsi pimeydestä sattumalta luoksemme ja nauraa hörähti tekeleemmelle.

Tämä karvanaama on siis Tatu. Tulihan sieltä telttojen kätköistä sitten muitakin viimevuotisia naamoja- siistiä! Eniten huvitti syyt mistä nuo muistivat minut; olin se joka lauloi tuskassa virsiä, se sekopää kikatteleva blondi, se joka piirsi käsivarteen kikkelin... "moi, totta helvetissä mä sut muistan, piirsit mun käteen kyrvän ja se ei meinanut lähteä hevillä edes pesussakaan pois!"

Olipas mulla kestohymy päällä näissä kuvissa, ja ihan syystäkin.

Hervottoman isoon tuskatelttaan pääsi vain, jos suostui maistamaan tuota viinasta väkerrettyä kakkua. Siellä telttain alla pidettiin ne isoimmat jatkot ja tuskafiilistelykekkerit.

Suomi on luvattu metallimaa ja tästä syystä houkuttelee hevikansaa ympäri maailmaa. (-Itävalta, New Jersey, Saksa, Kalifornia...-) Kuvassa ihanat Bram, Margot ja Petie.

Kuvassa Sonja ja Kampela. Ok, hepun nimi oli Absolum mutta koska meikäläinen oli taitava, tyydyin kutsumaan tätä Abstintiksi. Entä sitten tuo Kampela? Noh, sanotaanko näin että toverini sai maistaa kalifornialaista vetistä suukkoa.

Perjantaiaamuna suunnattiinkin sitten ekaa festaripäivää kohti metrolla.

Jonotusta alueelle. Meillä oli suuria ongelmia löytää Suvilahteen- jälkeen kiertelyn ja kaartelun havaitsimme, että alue olisikin ollut metroasemalta vain muutama sata metri vasemmalle...

Mutta päästiin sitten lopulta perille. Tuskaa on jo vuodet juhlittu Kaisaniemessä, tämä vuosi oli poikkeus. Uusi alue toi myös muita uusia totutteluja, nimittäin tänävuonna alueelle ei saanut tuoda alkoholipitoisia nesteitä. Tämä olisi normaalisti toki vaikuttanut tanhuamiseen, mutta tyypit menivät vain ulkopuolelle juopottelemaan. (Tai vaihtoehtoisesti kuljettivat salaa alueelle.) Me noudatimme kumpaakin, mainittakoon että monen rintavarustus näytti uhkeammalta nesteellä täytettyjen minigrippussien ansiosta. =)

Odottelimme hilpein mielin keikkaa jos toistakin.

Arch Enemy. Olin laiska ottamaan kuvia!

Leevi ja pyry pippalofiiliksissä.

Tän tyypin nimi oli Markus ja se oli kauheen kiva kun nosti mua et näin lavalle ja pitattiin yhdessä!

Lol.

Pyryllä oli pakonomainen tarve sukellella puskien lomassa. Nyt selkää koristavat komeat arvet!

Lärveistä voi ilmeisesti havaita että päivä alkaa olemaan putkessa ja pian hilpaistaan jatkoille.

Rannalla wihoo!

Siinä siis torstain ja perjantain fiiliksiä. Luvassa lauantai, sunnuntai ja maanantai vielä!

TUSKA TULE JO!

Niin se vaan on että taas on vierähtänyt vuosi tuosta barbaarien juoppojuhlasta- siksi tehdäänkin pikainen katsaus viimetuskaan! Mielelläni olisin tehnyt syvällisen ja laajankin postauksen tuosta yhdestä elämäni kohokohdasta, aika ei vain tälläkertaa anna periksi. Ja koska itse festarien yksi kuumottavimmista kohokohdista ovat bajamajat, jaan oman henkilökohtaisen kauhukokemukseni moisesta. Jotkut ovatkin saattaneet kuulla tarinan, mutta kertaus on opintojen äiti eiksni?

Epäilemättä maailman komein teltta- ei suotta herättänyt muissa leireilijöissä hilpeyttä. Telttailua to-su.

Kun nautinnollisen tyytyväinen virne turvassa pääsin istumaan tähän jättimäiseen paskalootaan, havaitsin että lukko oli murjoutunut rikki. Koska rakkoni oli räjähtämäisillään ja urea lensi melkein jo lahkeesta ulos lailla vamppisadettimen, otin tietoisen riskin ja päätin jäädä kaikesta huolimatta sisälle. Siispä asioidessani pidin oven kahvasta rystyset krampaten jotta kukaan ei pääsisi kesken kaiken sisälle.

Valahdin kuitenkin maidonkalpeaksi kun kuulin ulkopuolelta levottoman känniläisen urputusta kun tämä hamuili ovenkahvaa. Paskahalvauksissani vedin toisen kantturan oven eteen ja toisella kintulla yritin ottaa tukipintaa lattiasta jotta en kaatuisi kumoon tuonne ammottavaan paskarööriin. Revin ovenkahvaa kaikilla voimillani kiinni, kännisedän taistellessa vinhasti vastaan. 

Olin paniikinomaisesti juuttunut ahteri huussiin kiinni kuin rälläkkä sianpyllyyn, niin että raajat retkottivat eri suuntiin ja kankkuni pakeni jo säiliön syvyyksiin lujaa vauhtia. Herra Koskenkorva raivostui entisestään kun ei saanut ovea auki, ja tämä alkoi rynkyttämään ovea niin että tovin luulin minun ja bajamajan vyöryvän kirkonmäkeä alas mielipuolen lailla. Tämä massiivinen paskasäiliö tärisi ja heilui jo niin vimmatusti että olin melkoisen varma että paskat lentävät saumojen välistä ulos. Onnistuin kuitenkin pakenemaan nurkkaan ketarat edelleen revähtäneinä kuin ukrainalaisella akrobaatilla. 

Hörp hörp

Kun musiikki hetkeksi taukosi huusin keuhkoni perukoilta ääni karheana että "TÄMÄ ON VARATTU SAAATANAAAAAAA!!" Sitten vekslaaminen lakkasi. Mr. Kossu pyyteli vuolaasti anteeksi ja minä yritin tasata hengitystäni kuin rauhoitettu supikoira. Tapahtuneesta väristen oioin nikamani ja rymysin ulos koirankopista samalla voimalla kuin oletin minun valuvan sekuntina minä hyvänä bajamajoineen kukkuloita alas kilpaa auringonlaskun kanssa...

Nähkäämme joskus hamassa tulevaisuudessa. En tiedä koska palaan, todennäköisesti ma-ke. Harmi kun postauksesta tuli näin tynkä, kerrottavaa kun olisi piisannut ties miten paljon. Palaillaan!

Testaan

/Joo huhhuh onnistuin taas kusemaan tän ulkoasun jotenkin! Leveydet ihan päin vittua ja silleen. :D Nyt kiirehdin kuitenkin lunastamaan Tuska-lippujani niin korjaan tilanteen kun palaan kotiin. Kiirettä pitää jo, ehämmä ole edes yhtään keskeneräinen tai mitään. Naamassa naamiot, yöpuku päällä ja hiukset sohjottaa kuin löknessin hirviöllä...

Tylypahka-haaste

Harri Potteria tulee vähän joka tuutista niin että hyvä ettei Nimbus-vitun-kakstuhatta tule pian perseestä ulos. Ei siinä mitään, ei mulla oikeasti ole tankoa eikä mitään muutakaan luutaa suolessa. Nimittäin tro eller inte, luin itsekin pentuna intopinkeänä Pottereita. Olen myös nähnyt kaikki leffat joten olisi vähintäänkin korrektia tsekata myös uusin ja viimeisin. Kuinka hurjalta tuo kuulostaakaan, huh? Muistan kyllä hyvin sen natiaisen joka meni katsomaan Viisasten kiveä intoa puhkuen, hyvä etten ryhtynyt seuraavassa tuokiossa värjäämään fledaani punaiseksi Weasleyta mukaillen, kraapinut ohimoon salamaa saatika huudellut kaikille vastaantulijoille SIIPIRDIUM LENTIUSA!

Itse kukin on kasvanut Pottereiden parissa, ja teeman mukaisesti luvassa on pientä potterointia. Haasteena oli mennä kysymään missä on Tylypahka!

Jeppis, ja ei muuta kuin hyvät yöt kaikille. <3

Hissiyhteislaulu-haaste

Ensinnäkin, kiitos haasteideoista joita on tullut alvariinsa! Niitä saa edelleen laittaa esimerkiksi kommenttiboksiin tai formspringiin.

Haasteeksi sain laulattaa randomihmisiä hississä!

Olen majaillut koko viikon mansikkapuskien lomassa, siitä tämä mykkyys blogin puolella. Kuvia tästä ahnaasta marjapoiminnasta tulee kun toverini saa laitettua kuvia masiinaan. Nyt meikäläinen menee vetämään naamaan niin helvetisti safkaa, Rosso kutsuu nimittäin. Täytyy juhlistaa kaveriporukan kanssa vapautumista tuosta mansikkavankileiristä, haha. Palailkaamme myöhemmin! 

Tuli iso jytky-haaste

Haasteena oli ulvoa julkisessa vessassa muiden vessatoverien läsnäollessa suomalaisille tutuksi tulleet fraasit "TAIVAS VARRRRJELE MITÄ SIELTÄ TULEE -HNNNNGGH- TULI ISO JYTKY!"

Jep, oli niin perin juurin maittavaa astua vessasta ulos kun silmäparit tiirasivat ja zoomailivat minua kuin spitaalista kapirakkia, silmämunat pyörivät hillitysti kuopissaan lailla lottopallopropelin. Mutta eniveis, kiitos paljon haasteideasta, minulla ei ainakaan ollut siis tylsää, Päinvastoin!

Venasin muuten tuolla kusiputkassa reilun tovin, eikä porukkaa näyttänyt tulevan urealle. Tokassa videossa henkilöitä oli läsnä neljä, kaksi kopissa ja pari muuta ulkopuolella odottelemassa. Ekaa pätkää kun kuvasin niin johan alkoi porukkaa lappamaan sisälle kuin sikoja karsinaan ja haastetta oli niin herrrrkullista suorittaa.

     Seuraavaksi luvassa kokolattiamattomasiinalle kuorrutettu kuvaoksennus, eli fotoja laivalta.

Maalailtiin turpia noileasti, sillä oli pieni kiirus persiin alla. Aina kun minulla on kiire niin mun päässä alkaa soimaan tämä muumeista tuttu rilluttelu;

<3 Elli on äijistä äijin- eli paras!

Mun lärvistä huokuu ihan Tuli iso jytky-fiilarit.

Kameranperkele päätti sitten osoittaa mieltään oikein huolella ja akku loppui jo aivan loppuillasta... No, onneksi Ellin kamerassa on lisää hemaisevaa kuvamateriaalia jota tulee sitten lisää kun palaan.

Huomenna nimittäin matkani käy kohti Suonenjokea. Siellä sitten saan polvet ruvella ja sormet veresnahalla sorkkia mansikoita tonkkaan ja muuta sellaista mukavaa. Luvassa myös vuoden isoin tapahtuma, mansikkakarnevaalit, jossa osallistumme kulkueeseen kavereideni kanssa, haha! En tiedä vielä koska palaan, mutta katsellaan ensiviikolla, moissun!

Ukko Nooa-haaste

Yösyöppö ehdotti auliisti haastepostausta, jossa kysyisin randomtyypeiltä että nappaisiko Idols-tuomareihin jos vetäisin Ukko Nooan. Ensimmäisessä videossa pysäytin kadulla herrashenkilön, rouvan ja näiden muksun.



Seuraava on kyllä feivörittini, nimittäin tuo tyyppi tunkeutui iltasella porukkaamme ja lunasti paikkansa ehdottomasti mielenkiintoisimpien ihmisten joukkoon. Arvostin kovasti tämän yksityiskohtaisia selityksiä intiimialueistaan ja verkkokalvolleni rekisteröityi arvatenkin koko loppuelämäkseni tuon kaverin naamataulu...



Sain jopa tuomaripalautetta hei! "Kun hän meni hissiin puri naista tissiin..."

 Tää apina menee nyt nukkuun, öitä peipit! <3

Telttailu

Saattoipa käydä niin, että kaivoin kellarista Nokia-kumisaappaat, kiillotin sorsapyssyni piipun ja selvittelin sotkuunmenneitä siimoja.

Saattoipa käydä myös ihan vain niin, että pakkasin repun täyteen, lähdin kohti leirintäaluetta ja nappasin ison kasan ystäviä messiin.

Ohessa varsin komeat telttarytykkämme, jotka kuin ihmeen kaupalla eivät tälläkertaa muistuttaneet nälvimisen arvoisia noidanpilluja. Tilaa piisasi eikä näin ollen tarvinut tukehtua kun tulikuuma teltta hohkasi mädäntyneiden kalanperkeiden jaloja tuoksuja.

Viivyin Helsingissä ruhtinaalliset kuusi päivää, ja tuona aikana näimme muunmuassa Sonjaa, Millaa, Jennyä, Pyryä, Niinaa ja Petran kaveria Anniinaa. Uusia tuttavuuksia tarttui toki myös mukaan, oli mukavaa tavata uusia tyyppejä! Pyydän tosin anteeksi sinulta, grillimestaripoika, jolta söin kaksi Hookoon sinistä. Oli nälkä enkä ehtinyt paljoa rupatella kun ahmin ahnaasti sapuskaasi naamaan, sinapit valuivat riettaasti suunpieliäni myöten ja todella arvostan että näytin varsin helpostilähestyttävältä kaverilta kauniine makkarahabituksineni.

Jep, harrastan useinkin tätä taiteellista kuvionukkumista.

No alkoi väsyttää kun parin yön telttailun jälkeen taitoimme matkaa Jaimelle!! Seuraava yö siitä kuluikin oikein mukavalla randomhepulla, mutta matka jatkui sieltä kohti Korson juna-asemaa. Anteeksipyynnön paikka myös sinulle, juna-asemapoika, olit huippumukava mutta silmäni melkein muurautuivat väsymyksestä umpeen. Olit kuitenkin minun aktiivisesta olemuksestani huolimatta siisti kaveri.

Seuraavaksi luvassa niin saatanallisen hurrrrmaava kuva;

                                                                                  <3

Jos ette tienneet, minä ja toverini olemme taitavia kokkeja. Loihdimme vaikka pajunkissoista ja kuivahiivasta mitä kuninkaallisimmat ateriat! (-Pettymyksemme on karvas kun William ja Kate eivät tilanneetkaan meiltä hääsafkojaan...) Reseptimme on rehdin ja rehellisen suomalaista; nakkia, makaroonia ja ketsuppia. Melkoinen 7 hengen gurmeeateria, eiksni?

                Kuvia tuli otettua monta sataa, mutta tässä nyt pikakurkkaus eräjormailuviikonloppuun! Moissun!

SUPER-BUSY-MONKËY

Voi pyhä sylvi, kyllä minun sydämeni on vereslihalla kuin ruoskitun sian perse kun en ole päässyt postaamaan! Tää on tätä kuuluisaa laiskottelua kesätsillausta. Eiks kuulostakin ihan semi-ihanalta mennä keskellä yötä kavereiden kanssa kruisailemaan peltojen lomitse, tietämättä päämäärästä. Pysähtyä rannalle kun autossa alkaa olla niin kuuma ja ahdasta että saa maistella kanssatovereiden suolaisia kyynärpäitä ja varpaita kun auto on lastattu täyteen meillä ihanilla vampeilla. (Auton ikkunoita koristaa ikkunaan liiskaantuneet naamamme, näin käy kun takapenkille heitetään Jarkko, Riku ja meikäläinen kasaksi.) Mennä siellä rannalla sitten soutamaan (meikäläinen pusertaa melojen varressa rystyset valkeina) vain pelastaakseen aavaan lipuvan rantapallon. Jatkaa matkaa autolla rantapallo messissä läpi hiljaisten kyläpitäjien, auringonlaskun kanssa kilpaa. Niinä hetkinä ei voi muuta kuin hymyillä erivammaisen irstas virne naamalla. Tätä on kesä.

Oli mulla pikaista asiaakin! (-sen lisäksi että minulle ei siis olla kaivattu hautakuoppaa.) Blogilla on yli sata lukijaa ja sen kunniaksi ajattelin sellaista snadia juhlapostausta, jossa laittaisin kaikkia enemmän tai vähemmän epäonnistuneita ja feilanneita haastevideoita. Kun kyseessä on minä, ei aina vaan voi napata. Miltä kuulostaisi?

Laitetaan nyt aluksi hieman muistojen verestystä, nimittäin ihan niinku veri föörst ja ensimmäinen Monkëy Businessin haastevideo. Törmäsin laivalla Antti Tuiskuun josta lähti mitä ratkiriemukkain idea; menin sanomaan Tuiskun Antille "Jag heter homo-Peter." Ei, minulla ei ole mitään ihanaista Antsaa vastaan. (En tahdo Tuisku-fanien usuttavan Al-Qaidaa kimppuuni.

Mulla on ihan mukavaa kuvasaldoa jussista, telttailusta sun muusta mukavasta että niistäkin lätisen sitten jatkossa.