Muuttokriisiä

Vaikka kärsivällisyyskapasiteettini ei ole edes määrättyyn ikään mennessä osoittanut eheytymisen merkkejä, uskon vakaasti, ettei tällaista raivokarnevaalia kestäisi edes Hong Kongin meditaatiota harjoittavat gurut. Prosessin aikana en ole kainostellut yhtään kirosanojen lausumista, joten suuni on kipeänä paskanmarjoista, hitoista ja saamareista.

Verbaaliset avuni eivät ole ainoat, jotka ovat vaurioituneet tämän stressin ja raivon keskellä -  tuntuu kuin tällä akalla olisi mennyt jako pään sisällä niin sekaisin kuin suinkaan mahdollista. No mikäs tässä väistellessä hyllyiltä putoilevia pahvilootia, edistää reuman huoltamaa Quasimodo-kyttyräselkää kyyristellessä ja kumarrellessa lattianrajassa kuin heimoriittiä suorittaen sekä taistellessa solmuun menneiden sähköjohtojen kanssa, joilla taitaa sokkeloisuudesta päätellen olla justiinsa sopivasti meneillään käärmeiden kuherruskuukausi.

Sellaista se muuttaminen on.

Kolikolla on onneksi aina kääntöpuolensa - mikäs olisikaan sen parempi keino tällaiselle kömpelölle loppakouralle kehittää koordinaatiokykyään kuin heittäytyä nurkkaan suojaan vyöryvien paffilaatikoiden tieltä. Sähköjohtojen ja erilaisten piuhojenkin setviminen menee kuin sudokuhelvetistä, aivan loistavaa aivojumppaa idiooteille siis! Eniten minulle tuottaa iloa kuitenkin tieto siitä, että olen viimein jättämässä tämän kupan kukistaman kyläpahasen taakseni.

Sen lisäksi olen myös henkisesti tsempannut itseäni jättämään jääkaapin tuhdit antimet entiseen elämään. Mutta ei hätää - fiksuna jätkänä olen varautunut kulinaristisiin nautintoihin hemmottelemalla elintasomahaani kotoa hamstratuilla kengänpohjilla, joita mutustaa nälän yllättäessä. Jos oikein hurjalle mielelle satun, voin leipoa hikisistä pohjuksista kiitospäivän piiraan.

Taloudellisesti epävakain terveisin toivottaa tomppeli, joka muuttaa Helsinkiin!