Menestysurani lukiossa

Nyt käsi ylös ne tyypit, jotka uskovat minun erittäneen reilun kolmen vuoden aikana niin paljon tuskanhikeä, että pisaroista voisi muodostua kokonainen puro. Ja tämä puro on muutes mitaltaan vähän useamman kilometrin, sillä se ulottuu takuulla ainakin Karjalaan asti - ja vielä heittämällä takaisin. Toisaalta, mitä sitä suotta nussimaan itseä ja teitä silmään, se tuskan suolaama puro lienee vähintäänkin yhtä megaisa kuin Vienanmeri.

Puhun nyt koettelemuksesta nimeltä lukio. Tuossa opinahjossa koulutetaan "peruskätevistä" kisälleistä Sigmund Freudin kaltaisia suurherroja. Vaikka itsekin olen ihan kehityskelpoinen yksilö, välillä tuntui kuin olisin tuon tuosta kavunnut perse edellä puuhun - niin mönkään asiat tuppasivat menemään. Kyllä meikäläiseltä päätä löytyy, kunnianhimoakin, mutta kärsin kroonisesta "viimetippa"-syndroomasta. Esseet kirjoitettiin viimetingassa ja sitä rataa... Ja onhan se nyt X viiskytkuusmiljoonaa himottavampaa häröillä ystävien kanssa, toisinaan turhan kovaäänisestikin, kuin juosta peräsuoli puoliksi ulkona tunnilta toiselle. Aktiivisuuteni oli huomioitu myös toisaalla, sillä jostakin syystä lunastin oppilaskunnan myöntämät diplomit luokkaa vuoden älämölöt ja vuoden hahahahahahahahah. (?)

Suurinta päänvaivaa minulle tuotti matematiikka. Vaikka kuinka aivorunkkasin ja skarppasin itseäni kyseisen aineen kanssa, niin ei. Jokainen läpäisty koe tuntui yhtä hyvältä kuin eineskylläinen krapulasafka, joten tapahtumaa oli syytä kekkeröidä kuninkaallisin menetelmin. Vielä majesteettisemmalta tuntui, kun kirjoitukset sujuivat omalla mittapuullani oikein mallikkaasti siihen nähden, etten vuosisadan vätyksenä lukenut edes niihin sanaakaan. Olen vähän sellainen sattumansankari, heh.

Enivei, tässä pari viikkoa sitten saattoi sorvin äärellä olla eräs henkilö naama onnesta mutkemmalla kuin Tähkän Laurilla. Olen tuore ylioppilas! Tänään kävin ostamassa yo-lakin, eli lätsän, jota todennäköisesti tulen käyttämään oksennuspottana tulevina vappuina.

Ylioppiluuden ohella minulla puhaltaa muutenkin uudet tuulet. Ensiviikonloppuna elämässäni tapahtuu eräs mieluisa pikkumuutos: osaako kukaan arvata mikä? Vihje: sijaintini tulee olemaan vähemmän parkkamäntyjen ympäröimänä...