YKSITYISKOHTIA MUN KOTIKOLOSTA

Jos joku ihmettelee miksi en kuvannut koko huushollia, syy lienee siinä, että en kuollaksenikaan olisi jaksanut piilottaa nurkista jo Mount Everestin korkuiseksi kirinyttä kaljatölkkikekoa, lakaista räsymattojen alle viittä tonnia kerryttämääni teollisuusjätettä, tai kiikuttaa saranoistaan räjähtävään vaatekaappiini kuteitani, jotka ovat kuin pommin jäljiltä posahtaneet ympäri kämppääni.

Kotini on kaikessa boheemiudessaan vieläkin hitusen keskeneräinen, mutta kyllä minun täällä kelpaa pitää majaa. Mitäs te tykkäätte?

Tsum tsup tsur

 Yritin niin kovasti olla Hipstah, kun mentiin Sepen kanssa etsimään inspiraatiota 11 tapaan millä voidaan pilata meidän avioliitto.

 Kaverin synttäreillä "BAILATTIIN JA AIKA RHAJUSTI!" - tai no, minä olin jälleen kerran linnottautunut pöydän ääreen syömään kakkua. En ole punkea, olen vain yhtä täyteläinen kuin täytekakku.

KatuOnPunkia ei sovi missään nimessä ohittaa.

Myös Sebastian senilöityi ja täytti 20. Hengailen siis elävän fossiilin kanssa tätänykyä.

KRAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

No onhan tässä vierähtänyt peräti yksi postauksellinen kauhukokkailuistani. Tälläkertaa ruokalistalla komeili (k)riisi. Keittämisen lomassa inspiroiduin kertomaan teille kolmenlaisesta ihmistyypistä:

1. Auli Ainaonnistuva - Auli on jumalasta seuraava, varsinainen yli-ihminen, jolla hommat vaan skulaa aina täydellisesti. Podet huonoa omatuntoa, kun salaa toivoisit, että Auli liukastuisi edes sen yhden ainoan kerran - tai parhaimmassa tapauksessa - saisi lennon ansiosta farkkujensa takalistoon kolmen nyrkin kokoisen reiän ja kaupan päälle pastakattilan päähänsä. No menkööt, hankkisi samassa hötäkässä itselleen vaikka luunmurtuman!

2. Kerttu Keskiverto - Kun kerttu pistää hihansa heilumaan, lopputulos on yhtä tylsä kuin pizzerian veitsisetti. Kaikesta huolimatta Kertulla tuntuu olevan homma hanskassa, ja pesti kuin pesti hoidetaan kunnialla loppuun, aina keskinkertaisesti. Kertulla ei räisky, ei koskaan, ei edes rasva kattilassa. Tätä ihmislajia todennäköisimmin kadehdit, mikäli kuulut ihmistyyppiin 3 (alempana kuvaus).

3. Erno epäonnistuja - Eli yhtä kuin minä. Siis täydellinen luuseri, aikaansaamaton vätys, kurja imbesilli... Tunnetaan siitä, että on köökin puolella täysin epäonnistunut ressukka, jonka kokkailujen loppuunsaattaminen ilman palokuntaa on yhtä epätodennäköistä kuin marsilaiset tuolla jossakin. Ernoja ei kukaan kadehdi, mutta säälitaputuksia selkään ansaitaan niin paljon, että selkärankani on taipunut vuosien saatossa messevälle mutkalle.

Koska koko keittiö haisi samalta kuin uunissani oltaisiin ruskistettu puolitusinaa juutalaista ja pari muuta "vääräoppista", oli meikäläisen pakko hommata pöytään jotain freshimpää sapuskaa. Salaattia kiitos. Kyllä kelpaa!

 Auschwitz-tunnelmat eivät jääneet ainoastaan keittiöön, sillä ulkona hengaillessa tuntui, kuin itse olisin ollut polttokrematoriossa. Niin paljon aurinko on meitä hellinyt. Ja kyllä muuten kelpaa taas, en valita!

Hell's Kitchen ja muuta mukavaa

Neljän tuhdin illallinen, Leila leipoo (turpaan), Kuppia kumoon, Jyrki Sukula!, Huikea kakkakasa... Siinä potra litanja hitusen muunneltujen ruokateemaisten televisio-ohjelmien nimiä, jollaista oma telkkarisarjani voisi kantaa. Vai miltäs kuulostaisi ihan näin lyhyesti ja ytimekkäästi Gordon Ramsayn pestaama Hell's Kitchen, vapaasti kääntäen Helvetin Keittiö?

Kaikki sai alkunsa, kun S pääsi intistä kolmen viikon jälkeen lomille, ja halusin feikata hyvää vaimoa kokkaamalla tälle lempiruokaansa, lasagnea. Kiljuin riemusta, kun ruoanvalmistus onnistui jopa pelottavankin hyvin. Taputin itseäni olalle ja ylistin ääneen, miten ylivertainen kokki olenkaan. Unohdin tietysti koputtaa puuta, eli päätäni, sillä onnenkiljunta vaihtui tuotapikaa epätoivon rääkymiseksi: kun yritin sysätä lasset uuniin, tajusin, että uudenkarhea uunivuokani ei mahtunutkaan sinne! Ei auttanut muu, kuin nakata se perkele koko komeudessaan melko kyseenalaiseen asentoon:

 Ei, se ei ole vastasynnyttäneen Ritvan käsiin räjähtänyt römpsä. Keittiössäni noudatetaan sellaista ohjenuoraa, että mitä liikuttavampi ulkomuoto, sitä mainiompi maku. Otin kuitenkin kaiken varalta ylös S:n mahdollisen kuolinajan ja viimeiset sanat: "täähän on todella hyvää!", kun hän pontevasti murjaisi lasagnen olevan syömäkelpoista.

Pistäydyttiin myös metkassa musiikkitapahtumassa, jossa esiintyi muun muassa Notkea Rotta. Vaikka en niin kauheasti kyseisestä pändistä välitä, myönnettäkööt, että saattoi tällaisen vanhan raihnaisen akankin jorausjalkaa alkaa vipattamaan sen rytmin ja rytinän tuiskeessa.

En halunnut pitää miestä nälässä, joten solidaarisuuden nimissä uhraudun tarjoamaan sapuskat, ku en kuollaksenikaan olisi suostunut syömään väsäämääni lasagnea (lol, ihme kun S:n ränneissä pihisee vielä henki). Välissä tankattiin siis vähän vegepastaa - ja ei, en aio kattavasta ruoka-aihepiiristä huolimatta ryhtyä ruokabloggaajaksi.

Lopuksi mentiin ihailemaan korkealle hulppeaa Helsinkiä ja samalla havaitsin, että kuva on kirjaimellisesti yhtä tärähtänyt kuin kuvaajansa. Vieläkin kiroan, kun en tajunnut koputtaa kokkailujen ohella puupäätäni, sillä koskaanhan ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa.

KFSDDJFKGHJFGHFKGHKFLDASDÖSADSJAÖ

On ollut hieman kiireistä, ku on täytynyt pitää silmällä yhtä kylään tupsahtanutta naista. Kaikkihan sen nyt tietävät, että kuopiolaiset ovat harvinaisen kyseenalaista sakkia. Hyvä jos puheesta saa selvää, ja ulkonäkökin saattaa pettää: kuka voisi uskoa, että tuo hemaiseva blondi kuorsaa kuin rekkamies? 

Ihan tärähtänyt akka, kuten ne savolaiset noin yleensä.

PUSKAPUSKAPUSKAPUSKAPUSKA

 Nauran perseeni vieläkin irti, ku hoksasin Pyryn näyttävän tuoreessa inttilookissaan aivan Lumikin ja seitsemän kääpiön Vilkkaalta. Alla todistusaineistoa jos ette usko:

 Lumikin katsoneet tietävät, että Vilkas on polvenkorkuinen autistilapsi, joka ei paljoa puhua pukahda. Onneksi Pyry on kuitenkin metrin kaksoisolentoaan pidempi, eikä suinkaan mykkä. Ei ole nimittäin järin tsemppaava ajate, että Vilkkaan kaltainen kääpiölänkisääri palvelisi Suomen puolustusvoimissa.

Tapahtuma oli tosiaan nimeltään Puska, joten nimi jos mikä sai minut suuntaamaan paikanpäälle yhtenä viivana. Ei varmaan ole kellekään jäänyt epäselväksi, että viihdyn hirvikärpästen ja nokkosten riesaamissa paikoissa. Pitihän minun näin ollen päästä teeman mukaisesti oikein kylpemään mäyränpaskassa, muurahaispesissä ja koivupihkassa.

 Alkoi satamaan rankasti ja sen myötä vituttamaan vieläkin rankemmin, sillä ei auttanut muu kuin lähteä kesken ihanan illan kotiin vaihtamaan kuivat releet ylle. Loogisena yksilönä sen sijaan, että olisin muiden tavoin kiiruhtanut pitämään sadetta puun alle, päätin väsätä Alepan muovipussista itselleni sadetakin. Vissiin väärinarvioin kehoni pinta-alan, sillä pussukka suojasi peräti pääni ja hartioiden verran lääniä sateelta. Eipähän kastunut tukka.

Toisaalta oli hyvä lähteä ajoissa kotiin, koska aamulla suuntasimme S:n pikkuveljen rippijuhliin.