KATUSPURGUT

                                    Ei ole kesää ilman puistoilua kera rakkaiden ihmisten.

Ja kuten kuvista voi päätellä, niin ensiviikolla syödään jotain muutakin kuin makaroonia. Siinä vaiheessa kun perseaukisuus yltää sille tasolle, että tässä taloudessa nautitaan kynsiä ja räkää lounaaksi, ovat lisätienestit paikallaan. Toisinaan pakkaamme siis kitaran, huuliharpun, vahvistimen ja anopin palaset (vitsi) laukkuun, ja lähdemme kuoroilemaan pyhäkouluhengessä. Joillekin hardcore-settimme on liikaa, sillä eräs ilta päädyimme Jimin uuteen Vartijat-sarjaan mesoamisellamme. Mutta mitäs pienistä, sillä yhtenä ehtoonakin tienattiin 90 euroa, joten loppukuun ajan sain leivän päälle pelkän ylähuulen sijasta jopa kinkkua. Siis ihan palvikinkkua, ei pyllyaukisen persenahoista höylättyjä siivuja.

FIILISTELYÄ VAA

Äideillä on tapana opettaa, että jokainen on jossain hyvä. Joku saa tunnustusta sporttisuudestaan, toinen matemaattisista lahjoistaan, kolmas osaa tervata kanootteja. Minä olen hyvä riehumaan ja hankkimaan mustelmia.

 
 
 

COOLI KESÄPÄIVÄ

 
Mä rakastan tätä lippistä enemmän ku makkaraa.

 
Käytiin syömässä ja häpesin kuvata ruoka-annostani. Esitin siis tutkailevani fotoja kamerasta, mutta kirotun "krrttrrsghhhv"-ääni (niin, siis se ääni, mikä tulee ottaessa kuvaa) pilasi ihan kaiken. Vastakkaisessa pöydässä lounastaan nauttinut rouvashenkilö kääntyi katsomaan minua niin bustatun näköisenä, että luultavimmin luuli minun yrittäneen salakuvata häntä.

 
Rumat viikset, joita tuo ketale ei suostu ajamaan kiusallaankaan pois. Säilytän sänkyni alla moottorisahaa. Miksi? No, jonain yönä ne ovat poissa...

 En osannut päättää, olisiko ollut isompi synti jättää syömättä jätskit niin upeana kesäpäivänä, vai pistää blogiin kuva Benkku-Jere-jäätelöpurkista. Tein kompromissin, ja otin kuvan, jossa etiketti on piilotettu nerokkaasti käden alle. Tämä on siis oikeastaan lavastettu kuva, sillä alkuperäisessä versiosssa en ollut koskenutkaan jäätelööni ja B&J-purnukasta pystyi kuka tahansa näkökyvyn omaava erottamaan brändin.
 

 
Minut lahjottiin katsomaan Hobittia. Se edellytti sitä, että jos sattuisin nukahtamaan kesken kaiken, minua ei saisi herättää. Vaikka leffa tarjosikin esteettistä nautintoa maisemiensa puolesta, se oli justiinsa kaikkea sitä, mitä LOTR-elämykseltä odotin. Yhdessä vaiheessa olin varma, että katsoin kelloa viimeksi ainakin puoli tuntia sitten, mutta edellisestä tsekkauksesta olikin vain 7 minuuttia...

 Käytiin keskiyöllä hakemassa vielä "kevyttä iltapalaa". On hyvä, jos mies osaa kokata. Minä en osaa.

Voidaan kai pian osallistua siihen "Rakas, sinusta on tullut pullukka"-formaattiin.

Yks viisaampi idiootti lisää

Melkein aloin huutonauramaan kuultuani, että ystäväni (jota ei ole muutes järjellä pilattu), painaa valkolakin kutreillensa tänäkeväänä. Siinä vaiheessa ei auta muu kuin kiskoa juhlareleet niskaan ja pyyhältää aiheuttamaan yleistä pahennusta tuoreen ylioppilaan sukulaisten ja muun juhlakansan keskuuteen. Oikeastaan en ehtinyt noloilla kauheasti, sillä väijyin vaan ruokapöydän äärellä, ja aina jonkun koettaessa kanssani sosiaalista kanssakäymistä, murisin ja vilautin hameeni alta reiteen teipattua tussariasetta. Toivottavasti jäi kakkua muillekin.

Ilta sujuikin rennosti keskellä liikenneympyrää. Muut lähtivät jatkamaan iltaa baariin, mutta meikäläinen suuntasi ruokaähkyissä suoraan kotiin nukkumaan. Onnea vielä S!

 
 

 
 

Kuvat puhukoot puolestaan

Mieletön kesäpäivä! Se sisältää kavereita, laatutason huumoria, väkijuomaa, Tukiaisia, saksalaisia turisteja, uusia tuttavia ja aamuista facepalmausta.

 
 

 
 

 
 

Metka vapaapäivä

Minulla oli mainio vapaapäivä duunista. Aloitinkin sen relaamalla etupihani kallioilla kera viinilasillisen, hyvän musiikin ja mieluisan kirjan. Mutta rentoiluista viis, päätehtävänäni kun toimi kaikesta huolimatta karkoittaa muut auringonpalvojat apajilta, sillä olin ottanut asiakseni lösötä nurtsilla liian vähissä vaatteissa - neekeröitymisen toivossa. Asetan joka kesä sellaisen tavoitteen, että olisin niin tumma mustaa taustaa vasten, ettei siitä erottuisi kuin vitivalkoiset hampaat. Sääli, että hampaani ovat keltaiset.

Kuten ylemmästä kuvasta voi jotain päätellä, niin kaukaiseksi jäivät nekin rusketushaaveet. Sitten kun punaiseksi kärtsähtänyt roppa ja aaveenvalkoinen naama on muotia niin yeah - meikäläinen on kuumaa tavaraa.

Onneksi turpani alkoi olemaan tuossa tuokiossa paria muulle vartalolle, kun juoksin hiki hatussa ja pää punaisena kuin kommunistinen unelma Klikkaa mua-televisiosarjan kuvauksiin avustajaksi jo toistamiseen. En nyt tiedä tuleeko laajakuvatelkkareihinne minusta niin kauhean imartelevaa kuvaa sillä sen sijaan, että olisin edes yrittänyt edustaa, keskityin vain lappamaan herkullista murkinaa naamaani koska hei, se oli ilmaista!

Mulla oli tosi kunnianhimoiset suunnitelmat lähteä avustamisen jälkeen jatkamaan aurinkokylpemistä mutta hoho, eksyinkin shoppailemaan. Lopulta kiertelin tuskaisena muiden raivotautisten shoppailijanarttujen seassa niin kauan, ettei aurinko enää paistanut ulkona. Ja se juttu jos mikä oli suoraan sieltä, mistä aurinko ei paista. Eli perseestä.

Perseestä on myös se, että kaupoista ei tahdo löytyä mulle sopivia vaatteita. Ei siis kokojen puolesta, vaan makeiden releiden. Jos mun naama vaihtoi väriä punaiseen silloin kun juoksin aiemmin päivällä ympäri Helsinkiä, niin punastun entisestään kun kuvittelen itseni talsimassa kaduilla myötähäpeää herättävissä trendikuteissa.

Toisaalta, en omista minkäänlaista tyylitajua.

Letkeän vapaapäivän kruunaa tietenkin oman luovan puolen toteuttaminen, tälläkertaa maalaamisen muodossa.