MONKËY BUSINESS

.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Hell's Kitchen ja muuta mukavaa

Neljän tuhdin illallinen, Leila leipoo (turpaan), Kuppia kumoon, Jyrki Sukula!, Huikea kakkakasa... Siinä potra litanja hitusen muunneltujen ruokateemaisten televisio-ohjelmien nimiä, jollaista oma telkkarisarjani voisi kantaa. Vai miltäs kuulostaisi ihan näin lyhyesti ja ytimekkäästi Gordon Ramsayn pestaama Hell's Kitchen, vapaasti kääntäen Helvetin Keittiö?

Kaikki sai alkunsa, kun S pääsi intistä kolmen viikon jälkeen lomille, ja halusin feikata hyvää vaimoa kokkaamalla tälle lempiruokaansa, lasagnea. Kiljuin riemusta, kun ruoanvalmistus onnistui jopa pelottavankin hyvin. Taputin itseäni olalle ja ylistin ääneen, miten ylivertainen kokki olenkaan. Unohdin tietysti koputtaa puuta, eli päätäni, sillä onnenkiljunta vaihtui tuotapikaa epätoivon rääkymiseksi: kun yritin sysätä lasset uuniin, tajusin, että uudenkarhea uunivuokani ei mahtunutkaan sinne! Ei auttanut muu, kuin nakata se perkele koko komeudessaan melko kyseenalaiseen asentoon:

 Ei, se ei ole vastasynnyttäneen Ritvan käsiin räjähtänyt römpsä. Keittiössäni noudatetaan sellaista ohjenuoraa, että mitä liikuttavampi ulkomuoto, sitä mainiompi maku. Otin kuitenkin kaiken varalta ylös S:n mahdollisen kuolinajan ja viimeiset sanat: "täähän on todella hyvää!", kun hän pontevasti murjaisi lasagnen olevan syömäkelpoista.
Pistäydyttiin myös metkassa musiikkitapahtumassa, jossa esiintyi muun muassa Notkea Rotta. Vaikka en niin kauheasti kyseisestä pändistä välitä, myönnettäkööt, että saattoi tällaisen vanhan raihnaisen akankin jorausjalkaa alkaa vipattamaan sen rytmin ja rytinän tuiskeessa.
En halunnut pitää miestä nälässä, joten solidaarisuuden nimissä uhraudun tarjoamaan sapuskat, ku en kuollaksenikaan olisi suostunut syömään väsäämääni lasagnea (lol, ihme kun S:n ränneissä pihisee vielä henki). Välissä tankattiin siis vähän vegepastaa - ja ei, en aio kattavasta ruoka-aihepiiristä huolimatta ryhtyä ruokabloggaajaksi.
Lopuksi mentiin ihailemaan korkealle hulppeaa Helsinkiä ja samalla havaitsin, että kuva on kirjaimellisesti yhtä tärähtänyt kuin kuvaajansa. Vieläkin kiroan, kun en tajunnut koputtaa kokkailujen ohella puupäätäni, sillä koskaanhan ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa.

6 kommenttia:

  1. Ihan hyvän näköistä muonaa, kyllähän tuota ilolla lapioisi turpaansa jos nälkä on.

    T: rallisankari

    VastaaPoista
  2. Heijheij lupasin antaa palautetta, mutta oon jo lueskellut tätä blogia aika kauan ja kommentoinutkin :) Mutta ihan sika hyvää tekstiä ja saa mut ainakin nauramaan :)

    VastaaPoista
  3. Mahtava blogi! Kirjoitat tosi kivasta ja voi että kun nauroin tuolle lasagne jutulle. En ole siis ainoa tohelo keittiössä :). Jään ilolla lukemaan!

    KickstartMyHeartIina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kiitoksia! :D Mainiota, etten ole ainut tohelo keittiön puolella... Kävin tsekkaamassa, ja sullakin asiallinen blogi!

      Poista