Liian punkea panttivangiksi

Kiitos silkan uteliaisuuteni, en voinut vastustaa kiusausta ja ujuttauduin sisälle tuohon kankaiseen haitariputkiloon.

Sutjahdin oikein sulavasti sisälle ja hymyilin tyytyväisen vittumaisesti taitavuudelleni. Tarkoitukseni oli vielä esittäytyä muulle kansalle ja tokaista jotain varsin nokkelaa tyyliin: "katsokaa, täältä rymyää mittarimato!" Nousin ruhoineni seisomaan jolloin keskellä huonetta tönötti indonesialaista toteemipaalua muistuttava barbaari. Yritin hamuilla käteni rakosesta ylös, mutta olin saada paskahalvauksen havaittuani, että olin liian punkea päästäkseni rullasta pois.

Aloin ähkimään tuskastuneena, kylmä hiki nousi jo pintaan- Olin jäänyt panttivangiksi! Parahtelin sen verta lujaa, että kuulin alakerrasta epäuskoista huutelua että missä oikein kuppaan. Vaikerointini muuttui tuossa tuokiossa vammaiseksi loikkimiseksi, jolloin alakertaan asti kuului tasaisen vaimeaa hypähtelyäni minun ja eloni puserrettua tuohon helvetin ihmiskebabrullan väliin. Tässä vaiheessa kuulin rappusissa painostavan hitaat askeleet ja jouduin paniikkiin. Enhän minä nyt taivas sentään uskaltanut selitellä että olin liian läski ihmistuubiin! Heittäydyin lattialle dramaattisesti lailla MacGyverin ja sätkin kuin mielipuoli ikään- ahtaanpaikankammo ja lähestyvät askeleet eivät olleet kovin hyvä combo.

Sitten kuin ihmeen lailla kinttuni soljahtivat ulos ja pukistin lantioni avulla koko kroppani esiin aukosta. Pääni jäi harhailemaan rullaan ja sokkona hamuilin tieni ulos. Silloin ovenkahva painautui alas ja toverini kysyi että koska lähdetään. Minä potkaisin minua vankina pitäneen putkilon sängyn alle ja virnistin idioottimaisesti helpotuksesta.

Minä lukemassa kokeisiin juuri nyt. Epäedustavin kuva sitten Taavetin ja Irmelin.