Tuska part tre

Pyry ja puuteri, wut?

Kate ja sen rakas rehu.

Harva tietää että Helsingin metroissa kasvaa puita... Ihmettelen vieläkin miten saimme rehattua sen Suvilahteen!

Metroilijat jeejee!

Amorphis

Kerjäsimme rahaa kera puun. Kyllähän sieltä muutama roponen tulikin, videokuvaa en ainakaan vielä tohdi laittaa.

Puu turvallisesti kotimatkalla

Pitihän sitä huolehtia nestetasapainosta muutoinkin kuin alkoholin merkeissä- jotkut uskaltautuivat uimaan!

Hetkonen, hetkonen. Jeppis, se on kärrynpyörä.

Pyryn ja meikäläisen yölliset ideat railakkaan tanhuamisen jälkeen leirintäalueella kello 03:00. Lähdimme sitten länkyttelemään yhdessä kuun valaisemaa ylämäkeä rattaat hyristen ja nauruun tikahtumaisillamme. Tarkoituksena oli muistaakseni piristää ihanaista vartijaa. (-jonka kanssa tein muuten jo aiemmin tuttavuutta rupattelemalla mukavia) Tämä vartija tuli kuin tulikin vastaan meitä yökyöpeleitä ja kysyi oliko meidän tekosia. No ehei.

Paistoimme myös makkaraa alkeellisessa grillissä. Minun, Erskan, Pyryn ja Katen yö päätyi muuten keskelle metsänpimeyttä Pyryn ja minun rakentamaan nättiin majaan sillä meidän telttamme oli vallattu. Mutta ei siinä mitään, oli hieno yö! Vartija tuli aamusella hätyyttelemään meitä, vanha tuttumme jo.

Aaaaa sinä lukija joka havaitsit minut tiistaina kaiken sen festaroinnin jälkeen Forumin edessä tämän näköisenä, toivon hartaasti ettet saanut traumoja. <3

Meinasin pudota perseelleni kun olin ostamassa junalippua ja tili huusikin tyhjyyttä. (kaksi euroa jäljellä, jee!) Onneksi ihmiset olivat avuliaita ja tarjoutuivat heittämään lantin jos toisenkin "kaunista" laulantaa vastaan. Ihanan sattuman kautta sain kuitenkin junalippurahan kasaan ja vetäydyin kapsäkkineni junalla kohti takaisin helvetinpersettä.

Liian rentoa menoa?

Olen elänyt kokopäivän suorastaan vittumaisessa epätiedon haparoinnissa, syystä että olen jojoillut mielipuolen lailla kera kysymyksen mennäkkö mökkibileisiin vai ei. 

Oikeastaan ongelman syöpä oli kyyditys. Suljin silmäni ja ajattelin, että kun herään unesta asiaan on tullut jonkin sortin ratkaisunpoikanen. Niinpä otin vaatimattomat kolmen tunnin torkut ja herätessäni kilautin kaverille josko ratkaisu olisi selvillä.

Olihan se.

Ihanaa, ihanaa nyt Eero pystyykin heittämään meidät kivipolkuja pitkin niin että lonkkaluut kolajaa tuonne metsän syleilyyn.

Kannattaa siis kokeilla. Tarkoitan minun tapaani ratkoa asioita- ne kun tuppaavat hoitua yleensä itsestään ja omalla painollaan. Nukkumalla.

Tuskallinen reissu

Metromatkalla festarialueelle taisi olla hieman tylsää joten herrashenkilön (ja parin muun metroilijan) iloksi raiskasin tämän tärykalvoja karismaattisella raspiäänelläni ja laulaa luikautin Jumalan kämmenellä. "Nanna älä nyt tällämatkalla..."

Lauantai alkoikin sitten mukavasti hilpaisulla anniskelualueelle. No ei kai.

Epicaa hieman. 

Lauantain ehdottomasti kovin esiintyjä oli Wintersun. Uskomaton meno! Kuvia en jaksanut nappailla puolistakaan esiintyjistä, hupsistakeikkaa.

Keikkojen välissä mitä mahtavinta on kuluttaa persenahkoja istuskelemalla nurtsilla hyvin fiiliksin, tutustumalla uusiin ja samanhenkisiin ihmisiin!

Sää todellakin helli hevikansaa, ehkä hieman liikaakin. Selkä ja olkapäät ovat niin karrella että iho kesii mielipuolen lailla. Ajattelin huomenissa jakaa yksityiskohtaisempaa kertomusta palaneesta hipiästäni. (Joka muuten paloi kahden viikon sisällä toistamiseen...) Muistakaa rakkaat aurinkorasva! 

Olipa kerran pitti...

Rotten Sound, kova esiintyjä sekin!

Aurinko laskee lavojen taa, pian on aika siirtyä jatkoille. Muistakaa tsekata Mikon ihana blogsu > http://mikzalicious.blogspot.com/

Tässä teille kavereille jotka tulitte kysymään josko olisin saatananpalvoja; Palvon ainoastaan tätä Demoni-Katea joka hiipii saatananpesästään karkausvuotena vain täydenkuun aikaan kun säärisänki on puolilteen kasvanut ja ennuskorttipakkani lämähtää marmorilattialle!!! VAROITUS; Älkööt tuijottako noihin kiilusilmiin 2,5 sekuntia kauempaa tai olette saatanan omat.

Hei c'moon oikeesti kun on älyvapaita ihmisiä! Jotkut tyypit tulivat ihan tosissaan kysymään että olenko saatananpalvoja kun kädessäni killuu Tuska-ranneke. Niin surkuhupaisaa että ulvon vieläkin naurusta. (Tietenkin täysikuulle!!!)

Pienenpieni kuva-arvoitus, veikatkaa mikä tämä kananhäkkiritilää muistuttava kyhäelmä on! Passaa myös veikata kuinka paljon hupia irtosi tuosta vempaimesta...

Mikä tyytyväinen virne naamassa! Löysin ilmeisesti elämälleni tarkoituksen.

Tuhokaksikko Pyry ja Nanna. En näe päässäni kuvaa jossa olisimme vain tyynen coolisti ohittaneet tämän mahtavan tilaisuuden tehdä halpakiertoajelu ympäri Rastilan leirintäaluetta. Mission impossible. Meikä hyppää kyytiin ja Pyry juoksee pitkin teitä huutaen kuin raiskattu sika renkaiden ja muttereiden lentäen ympäriinsä alavia ja kukkuloita.

                           Minä; KUKA TULEE KYYYTIIIIN?!

Pyry; Hmmmmm, kukaan ei tule nyt kyytiin... *Katsoo vaivaantuneesti minuun ja yrittää hyssytellä*

Ihmettelen Pyryn alakuloisuutta, vilkaisen taakseni ja havaitsen kaksi kipaletta vartijaa. 

Minä; "Aaaa oho anteeks, me palautetaan nää. Mut hei, haluatteko te kyytiin? ;)"

Vartijat; Te ette taida olla ihan ajokunnossa...

Ihana new-jersey-guy eli Petie tahtoi välttämättä oppia Suomea. Meille kertyikin aika monta suomen kielen tutoriaalivideota! Rannalla muuan henkilö viuhahti uimassa synnyinasussaan ja Petie sanoo; "Nice pieni kyrpä dude!"

Yhtä tuskaa

Kotona. Ja voin kertoa- tuntuu pirun haikealta.

Vuoden odotus ohi...

Mutta voin myös kertoa- oli pirun hauskaa!

Saavuin Torstaina stadiin ja ennen kuin rehasimme perseenperkeleemme leirintäalueelle toverimme Demoni piipahti juttusilla.

Maailman kaunein teltta. Viimevuonna teltanpystytystaidoillemme tuli nauramaan kaveri jos toinenkin, ja mikä ironisinta, sama henkilö nimeltä Tatu hyppäsi pimeydestä sattumalta luoksemme ja nauraa hörähti tekeleemmelle.

Tämä karvanaama on siis Tatu. Tulihan sieltä telttojen kätköistä sitten muitakin viimevuotisia naamoja- siistiä! Eniten huvitti syyt mistä nuo muistivat minut; olin se joka lauloi tuskassa virsiä, se sekopää kikatteleva blondi, se joka piirsi käsivarteen kikkelin... "moi, totta helvetissä mä sut muistan, piirsit mun käteen kyrvän ja se ei meinanut lähteä hevillä edes pesussakaan pois!"

Olipas mulla kestohymy päällä näissä kuvissa, ja ihan syystäkin.

Hervottoman isoon tuskatelttaan pääsi vain, jos suostui maistamaan tuota viinasta väkerrettyä kakkua. Siellä telttain alla pidettiin ne isoimmat jatkot ja tuskafiilistelykekkerit.

Suomi on luvattu metallimaa ja tästä syystä houkuttelee hevikansaa ympäri maailmaa. (-Itävalta, New Jersey, Saksa, Kalifornia...-) Kuvassa ihanat Bram, Margot ja Petie.

Kuvassa Sonja ja Kampela. Ok, hepun nimi oli Absolum mutta koska meikäläinen oli taitava, tyydyin kutsumaan tätä Abstintiksi. Entä sitten tuo Kampela? Noh, sanotaanko näin että toverini sai maistaa kalifornialaista vetistä suukkoa.

Perjantaiaamuna suunnattiinkin sitten ekaa festaripäivää kohti metrolla.

Jonotusta alueelle. Meillä oli suuria ongelmia löytää Suvilahteen- jälkeen kiertelyn ja kaartelun havaitsimme, että alue olisikin ollut metroasemalta vain muutama sata metri vasemmalle...

Mutta päästiin sitten lopulta perille. Tuskaa on jo vuodet juhlittu Kaisaniemessä, tämä vuosi oli poikkeus. Uusi alue toi myös muita uusia totutteluja, nimittäin tänävuonna alueelle ei saanut tuoda alkoholipitoisia nesteitä. Tämä olisi normaalisti toki vaikuttanut tanhuamiseen, mutta tyypit menivät vain ulkopuolelle juopottelemaan. (Tai vaihtoehtoisesti kuljettivat salaa alueelle.) Me noudatimme kumpaakin, mainittakoon että monen rintavarustus näytti uhkeammalta nesteellä täytettyjen minigrippussien ansiosta. =)

Odottelimme hilpein mielin keikkaa jos toistakin.

Arch Enemy. Olin laiska ottamaan kuvia!

Leevi ja pyry pippalofiiliksissä.

Tän tyypin nimi oli Markus ja se oli kauheen kiva kun nosti mua et näin lavalle ja pitattiin yhdessä!

Lol.

Pyryllä oli pakonomainen tarve sukellella puskien lomassa. Nyt selkää koristavat komeat arvet!

Lärveistä voi ilmeisesti havaita että päivä alkaa olemaan putkessa ja pian hilpaistaan jatkoille.

Rannalla wihoo!

Siinä siis torstain ja perjantain fiiliksiä. Luvassa lauantai, sunnuntai ja maanantai vielä!