Juhlahumua

Itse kullakin on varmasti herkullisia kokemuksia sukujuhlista, olivat ne sitten yo-juhlien, rippijuhlien, viiskymppisten tai muiden kissanristiäisten merkeissä. Itse jouduin todistamaan tätä karmivuutta siskoni lakkiaisissa eilen. Mikäs onkaan sen ihanampaa kuin se-sukulainen-jota-en-tunne tulee kyselemään sitä ainaista kestohymyin ja kukkamekkoin kera varustettua kysymystä "no millainen todistus tuli tänävuonna?". Aina yhtä paskahalvauksesta hiillostuneena painan penkin reunoista rystyset valkeina ja hymyilen irvistän hampaat irveessä vastaillessani näihin kiusallisiin vakiahdisteluihin. Perse liimautuu viimeistään silloin pershien voimasta penkkiin kun puheeksi tulevat kesätyöt ja tulevaisuuden suunnitelmat.

Nutipäät pöydällä tarjolla. Vuoden päästä olisi sitten minullakin edessä lakitus! Huomatkaa toki konditionaalimuoto, tuskailuni matematiikan ja fysiikan kanssa on todellakin ylimalkaisen raskasta ja jos tulen lakin painamaan päähäni muuttunee valkea väri harmaaksi tuskanhiestä. Onneksi harmaa on sentäs muodikas sävy, onhan se aina parempi kuin että väri muuttuisi keltaiseksi pissasta! Kusi ei tule siis kihahtamaan hattuun mutta olisin kyllä kieltämättä tosi ylpeä suorituksestani!

Meidän ylioppinut.

Jännittyneitä lärvejä

Sisaruspotretti josta yllättäin puuttuu minä kun olin ofkoors huitelemassa jossain helvetinkuusessa

Minulla heräsi eräs ajatus; mikäli vieraita ravaa kilistelemässä enemmän kuin laki sallii, kuinka ylioppilaat kestävät juhlat ilman hervotonta humalaa? Onhan sentäs kirjoittamaton sääntö olla sekoilematta omissa juhlissaan!

Serkkupoikaa!

Kippis ja kulaus!

Oli aika jeesit juhlat!

Oli oikein muksaa nähdä serkkuja ja ottaa lähikontaktia ruokapöydän kanssa. Meidän perheessä ei koskaan ole ollut sitä kiusallista "kuka kehtaa mennä lappomaan ruokaa ensimmäisenä", nimittäin kun käsky käy niin meikäläinen on jo kermaällötyskakkujen ja suolapiirakoiden keskellä. Silti mummelit ja tädit tulevat päivittelemään vuosittain että "syö plikka voita kun olet tuollainen lilliputti!" Yrittävätkö he ehdoin tahdoin kasvattaa minut syöttöporsaakseen?

Kun sapuskaa ja samppanjaa tuli vedettyä tarpeeksi naamaan, tuli Janilta ilmoitus että sinne pippaloimaan koulujen päättymistä. Vaikka silmäni olivat lähestulkoon muurautuneet väsymyksestä kiinni, vedin toiset kamat niskaan ja lähdin tarpomaan Janin kotia kohti. Virallisestihan kesälomani alkoi jo keskiviikkona ja olin jo tostaina kallistamassa kuppia mutta nämä olivat sitten sellaiset jatkobileet!

Mahtavaa seuraa!

Eetu! Jo vuodesta ööö 2002?

Janipoikahan se siinä. Ollaan oltu samalla luokalla 1-9 joten muistoja on tarttunut matkanvarrelta!

Pullonpyöritys kuuluu juhlintaan.

?

Murunen. <3

Lempiotokseni illalta. Häiritsin Janin karjalanpiirakkatuokioita.

Joskus kolmen aikaan porukka alkoi valua koteihinsa ja minä jäin auttamaan Jania ja Juusoa siivoamisessa. Lähdettiin sitten tarpomaan kotiin pienen lenkin kautta, Jani läksi Juusolle ja minä tahdoin omaan sänkyyni. Jostain syystä reilun kilometrin matkassa minulla kesti naurettavat 1,5 tuntia. Voisiko joku kertoa mitä tuona aikana oikein tapahtui?

Kotimatkaa taittamassa!

Voi kuinka rakastan kesäöitä. Sanan jokaisella merkityksellä. Olen onnellinen kun pääsen keskellä yötä kävelemään muuten vain suviyöhön- ne tuoksut, koivut, salaperäisyys... Olin tässä pari yötä takaperin kävelemässä ulkosalla yöllä- ihan muuten vaan. Nappasin kamerankin mukaan ja olisin postaillut yöseikkailustani mutta en löydä kameran piuhaa! Ehkä ensikerralla sitten.

Huhuh, tässä nyt tällainen maksimusgigamuspostaus. Johtunee ilmeisesti siitä että huomenna lähden melkein viikoksi Helsinkiin telttailemaan ja juhlistamaan! En malta odottaa huomista Whitesnaken keikkaa! Lupaan ottaa niin paljon kuvia että alkaa ihan yököttämään. Palaillaan!