MONKËY BUSINESS

.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Fanipesä - risteily

Hellurei! Nyt olisi luvassa tuore risteilykertomus fanipesässä! Käykää ilman muuta lukemassa! http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/big-brother/fanipesa


Pistetäänpäs näin ajanratoksi leikkimielinen - mutta sitäkin vaivaannuttavampi, hää- ja sukujuhlistakin tuttu kestoinhokki - eli visailu pystyyn! Käsi ylös, kuka arvaa ensimmäisenä, missä olimme BB-köörillä 16.1.2015-17.1.2015. Ensimmäinen vihje: tuolla Viron vienoilla virroilla viilettävällä haaksialuksella on matkustanut luultavasti valtaosa suomalaisista, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Vihje numero kaksi: mieltymyksestäsi riippuen, saat tuotua sieltä tuliaisena joko edullisia virvokkeita, infernaalisen päänsäryn, tai sitkeän korvamadon edellisillan alavireisestä karaoketulkinnasta. Viimeinen, ja kolmas vihje: koet suoranaiseksi velvollisuudeksesi ulvoa mahtipontisesti Frederikin Titanicia, hoilaten vain sitä yhtä tiettyä kohtaa, josta unohdat aina välillä sanat, mutta se ei haittaa, sillä mumistessasi vain epämääräisesti mukana, kukaan ei huomaa mitään. Bingo! Minä, Anne, Jonathan, Tuija, Nimo ja Janne olimme siis vaalimassa yrmeän suomiyhteisömme "kansanperinteitä" risteilyn muodossa.

Laivaan päästyämme olimme hivenen huolissamme siitä mitä ilta toisi tullessaan, kun kanssamatkustajien korkeasta keski-iästä päätellen olimme saapuneet Senioriliiton pursiseuroille, ravintolan puolella soi eeppinen haitarimatinea, ja laiva keikkui kuin neuvostoaikaisessa tivolissa konsanaan - enkä tavallaan innostunut siitä mahdollisesta kauhuskenaariosta, jossa yön levottomina tunteina, aaltojen tuudittaessa koko paattia, niskaani rämähtäisi yläpediltä alas keikahtanut unikaveri. En muuten osaa enää itsekään laskea, kuinka monta kertaa olen unissani pyörähtänyt laivan yläsängyltä siten, että roikun kaiteen varassa kuin hullu hämähäkkimies. 

Onneksi huoli eläkeläisjärjestön kanssa joraamisesta osoittautui pian turhaksi, sillä iltamme oli kaikessa hullunkurisuudessaan, hillittömässä hilpeydessään ja maksimaalisessa naurukapasiteetissaan kaikkea muuta kuin ankea! Kiusalliset humppa-coveritkin vaihtuivat vähän freesimpään musiikkiin. Koska osaamme käyttää aikamme tehokkaasti, ehdimme ehtoon aikana vaihtamaan suurimman osan kuulumisista, shoppailemaan Taxfreen hyllyt tyhjiksi, nauttimaan ostamamme elintarvikkeet alta aikayksikön, ja sen seurauksena kreisibailaamaan (nolaamaan itsemme) myös tanssilattian puolella. No vitsi vitsinä! Mutta se ei muuten ole vitsi, että ensikerralla minä lupaan, Anne-hyvä, ottaa ennustuskorttipakkasi hoteisiini, jotta pääsen manipuloimaan korttien kohtalon jo etukäteen itselleni mieluiseksi! Ennen kuin pidätte minua täysin moraalittomana nilkkinä, tarkennan tilannetta hieman. Saimme nimittäin Annelta henkilökohtaiset ennustukset tulevaisuuden varalle, ja melkein kaikkien korteissa toistui rahattomuus, sekä mysteerinen vaalea nuori mies. Minä ihan totta rakastan kaikenmaailman hörhiläishampuusi-juttuja, joten jään nyt innostunein, mutta pelonsekaisin tuntein odottelemaan, pitävätkö minulle povatut ennustukset kutinsa. Toivotaan, että se vaaleaverikkö kundi ei ainakaan ilmenisi poliisisetänä, verottajana, pysäköinninvalvojana, taskuvarkaana - ylipäänsä kenään sellaisena henkilönä - ketä yleensä tapaa ikävissä merkeissä...

Aamulla tunsin nöyrää kiitollisuutta siitä, että en runnoutunutkaan kenenkään toimesta tapaturmaisesti kuoliaaksi, sillä laiva lakkasi yöllä keikkumasta yks-kaks kuin Mooseksen käskystä. Ennen kaikkea tunsin kuitenkin kiitollisuutta onnistuneesta risteilystä, siitä lämmin kiitos sinulle Janne, kun lähdit organisoimaan tätä reissua! Kavuttuamme pirteinä punkistamme ylös, lähti muu porukka kotia kohti, lukuunottamatta minua, Tuijaa ja Annea - me lähdimme vielä lauantai-iltana saunomaan, rupattelemaan ja polskimaan Jonathanin kerrostalossa sijaitseville uima-allas- ja saunomistiloille. Voin kertoa, että teki kutaa! Kiitokset sinullekin "isännöitsemisestä", Jonathan! Koen oikeudekseni syyttää kaikkia teitä, sillä poskeni olivat pitkään kipeät siitä jatkuvasta, maailman maireimmasta hymystä, joka oli vähintäänkin yhtä leveä kuin matka Inariin ja takaisin. Ja se on merkki onnistuneesta reissusta, se.

1 kommentti:

  1. Myös talvinen tarina Tallinnasta lehahtaa lumoavaksi lyriikaksi, kun maailma nähdään Annan kauniiden silmien lävitse... :-D

    Kuinka mukavaa, että BB-asujaimistosta on muodostunut tuollainen ystävien piiri! - Mutta rohkenenko kysyä seuraavaa mieltämme askarruttanutta asiaa: joidenkin asukkaiden todistuksen mukaan Jannelta tulee ns. roisia läppää melkein jatkuvalla syötöllä; päälähetyksiin tuosta ei ainakaan tallentunut mitään. - Miten lie siis oikeasti laita? :-)

    Terveisin, (vaalea[hko] & nuorehko[n näköinen{?}]) fanittajasi Aleksi :-)

    VastaaPoista