Olin tässä taannoin vierailemassa siskoni ihanissa häissä, joiden jälkimainingeista erityisesti poikaystäväni on saanut kärsiä: vaikka miten olen kieli ruskeana yrittänyt saada hänet suostuteltua saattamaan meikäläisen alttarille, täytynee kai pian siirtyä kirjaimellisesti vähän järeimpiin aseisiin. Kiväärillähän saa tunnetusti ihan kenet haluaa - ainakin ikuisesti hiljaiseksi jos ei muuta. Joten kultsi, tässä on nyt nauru kaukana ja naru sitäkin lähempänä, sillä jos ei pian vaihdeta sormuksia niin löytyyhän tuosta takapihalta taloyhtiön oma lipputankokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti