LA-LA-LA-LAUANTAI

 
 Päätin kerrankin panostaa kihartamalla fledani. Normaalisti kun annan liimalettini vain roikkua, eikun siis sojottaa mielipuolisesti pystyyn, ihan miten lystää. Tukkarutiineihini kuuluu peseminen aina jouluisin ja helluntaisin, harjaaminen silloin, kun satun muistamaan. Tukkani kerää kiitettävästi takkuja, luteita ja irtoroskia, kuten pullon etikettejä. Tästä syystä myös linnut erehtyvät pesimäaikaan rakentamaan pääni päälle kotia.

 Puistoonhan se reitti tietysti vei. Perseeni painaumajälki nurmikossa tulee varmasti olemaan jonain päivänä historiallinen muistonähtävyys, tai esimerkiksi pyhiinvaelluskohtaamispaikka. Ja jos ei tule olemaan, toimii se ainakin kätevänä ansana tai kuolonloukkuna. En toivo pahimmille vihollisillenikaan saatika viattomille rusakoille niin tuskaista kuolemaa, sillä pudotus on varmasti kuolettava.

 
 
 Mietittiin muijien kanssa, että pitäis varmaan perustaa inttileskihengessä kitaraleskiryhmä. Siellä missä kitara, siellä miehet. Ja siinä vaiheessa ei heru huomiota, vaikka heiluttelisin lihojani seksikkäästi ukkelin naaman edessä tai alkaisin esittämään sirkusakrobatiaa.

 

 
 Ilta päättyi PRKL-klubiin, jossa pääsin esittämään kädenvääntötaitojani. Joudun shoppailemaan XL-kokoa, sillä mahtava hauikseni ei mahdu joka-matin puseroihin. Olenko maininnut, että olen kova liioittelemaan? Todellisuudessahan se olin minä, joka vinkui jokaisen erän jälkeen, että milloin kätemme eivät olleet tasoissa, milloin pöytä oli liian hutera, milloin matsi muuten vaan epäreilu...