BACK IN (MONKËY) BUSINESS

Kyl maar on tämänkin plikan aika kuitata itsensä ylös elävien kirjoille ja palautua sorvin ääreen. Vaikka epätoivoisesti yritänkin kyhätä luitani kasaan, pahempaa muumioitumista ei toistaiseksi ole havaittavissa. En siis ole kuollut, yay!

Nyt kun olen todistanut ylösnousemukseni, on vähintäänkin kohtuullista antaa hieman selittelyjä. Uskokaa tai älkää, myös muumioita painavat maanpäälliset elämän realiteetit. Nämä kuolemaakin vavahduttavammat velvoitteet iskevät turpaan kuin Nykäsen Matti Merviä- ja pirun kovaa. Minäkin olen siis saanut kohdata abivuoden kauheudet. Kirjoitukset, autokoulu, jatko-opinnot, lukio yleensä, sellaset jännät tulevaisuussuunnitelmat (;>)... VOI IE! Joko alatte ymmärtämään mistä puhun?

En ole ainoa joka on ollut kadonneena kuin Osama Bin Laden maabunkkerissa. Nimittäin kamerani, joka on ilmeisesti kettuuntunut minulle sen sisältämästä ala-arvoisesta kuvasaldosta. Sitä ei löydy mistään! Leppyisiköhän se, jos antaisin sille pusun linssiin? En tiedä vielä pitäisikö koputella arkun kantta ja vetäytyä jälleen kalman omaksi kunnes kiire laantuu ja kamerahommat sumpliintuu. Lepytykseksi kuitenkin revin teille kuvia joissa muistutan enemmän tai vähemmän haudankaivajaa. Mutta sehän on ihan fine.

Penkkarit oli tuli ja meni. Niin meni se kuuluisa abiristeilykin. Hitsinvitsit oli mukavaa trollailla ihmisiä siellä.

Pileet! Olin koko hiihtoloman Helsingissä.

Ihanainen tilannekuva.

Niin mainitsinko jo siitä haudankaivaja-lookista?

En saanut omista kengistäni vetoketjua kiinni joten lönkytin näillä ylisuurilla kanooteilla ympäri Malmia.

<3

Vähänkö teki kutaa taas kirjoitella. Ah! Ps. En seurustele Pyryn kanssa kun jotkut sitä ed. postauksessa haastelivat. Mutta sitäkin ihkumpi ystävä!