Ryömimistä kohti joulua

Jouluhan se siellä taas paasaa ovella. Olen hämmentynyt, sillä syystä X olen joutunut joulupahoinpidellyksi. Kauppojen koristetilpehöörit vyöryvät niskaan saatananmoisella paineella, ihmiset runkkaavat kyynärpäillään kylkeni lommoille, joulutorilla saarrun ahdistetuksi puurokattilan kokoiseen neliömetritilaan ja kieli palaa karrelle kärtsähtäneestä porkkanalootasta. Putosin kaiken lisäksi häntäluulleni kun kurottelin ikkunaan- aikeissa somistaa mokomaa järkyttävän söpöillä joulusirkusvaloilla. Auts. Ainoastaan joulukinkku on saanut turpaansa pahemmin kuin minä- ainakin tuon jääkaapissa asustelevan kankun perusteella.

Puijasin. Rehellinen olin kyllä siinä mielessä, että olen altistunut joulun pahoinpitelemäksi. Minulle se vain merkitsee sitä, että en ole päässyt ollenkaan joulufiilareihin sisään. Missä vika? Nyt on kyseessä kuitenkin varsinainen joulutyranni, eli minä. Täytyy kai sitten luoda sitä tunnelmaa mättämällä jouluisia safkoja niin tuhdisti, että voidaan pyhinä tanssia porukalla letkajenkkaa.

Ps. Jos jotakuta jäi kaihertamaan, että miksi juuri letkajenkkaa, niin onhan se huomattavasti riemukkaampaa tanssahdella kun on kunnon jenkkakahvat joista puristaa pysyäkseen vauhdin hurmassa. Ja olisi ennenkuulumattoman säälittävää olla hoikempi kuin pakkasen sika! Minnehän ressukan pääkin on viskottu? Eipä olisi minustakaan mukaisaa lymyillä pakkasessa perse jäässä...