Huoh, ei taida olla kauhean hyvä ajankohta ikävöidä kesää. Äsken kun kruisailin ajotunnilla koiranpaskasessa lumisohjossa, en voinut olla haikailematta ihanaisen suven perään. Siinä haaveilun ohessa meinasi parit aurauskepit ja mummot jäädä alle. No ei vaan. Joulu on ihan jepa, mutta sen jälkeinen tammikuun vittumainen pimeys ei juuri nyt nappaa. Mutta positiivisella asenteella senkin kestää, kaikista vuodenajoista löytyy jotain hyvää.
Kokosin tietokoneen syövereistä löytyneistä kolttukuvistani pienen esittelyn. Olen niitä heppuja, jotka pukeutuvat pitkälti fiilareiden mukaan. Tämä aiheuttaa sen, että toisinaan jorailen letkeästi kaduilla suorastaan säädyttömän näköisenä. Joku heikkohermoinen saattaa erehtyä minun poikenneen Angolan vaatekeräyspisteen kautta- niin spurgulta voin näyttää jos en kärsi tinkiä aamu-unistani.
Spurgu-Reino on vain yksi rooli jakautuneessa persoonallisuushäiriössäni. Viittaan siis siihen, että kuteet voivat vaihdella vimmatummin kuin Hormoni-Pirkolla vaihdevuosien kourissa. Toisinaan olen superhuoliteltu ja tiptop, joskus taas se ei ole ihan niin justiinsa... Näin kiinalaisittain sekasikiömäiseen tyyliini kuuluu nahkatakki, bändipaidat, sormukset, pillihousut, kledjuttimet, niitit, leopardi ja nahka. Maiharit pysyvät jalassa kesät talvet. Tennaritkin on tosi jees, tosin mun kaikista on revähtänyt pohjat irti kuin nyrhitty liha luista.
Ja jumankekka, meikäläinen täyttää pian 18! Sitten luikin hävyttömästi svengaillen tattooputiikkiin ja hankin todennäköisesti käteen tekstipätkän. Oon ihan muna pystyssä täällä, oi kun tulis se 28.12 jo pian!
Tapahtui irstaiden mansikkakarnevaalien jälkeisenä aamuna; en kuollaksenikaan muista miten olin päätynyt harjoittamaan puutarhuritaitojani tuohon ojan uomaan, mutta heräsin lauantaisen rankan tanhuamisen jälkeen koko ruho puskassa männynneulasten kolottaessa persettä.
Kaksi nuorta miestä tulivat tiedustelemaan (naureskelemaan) josko olisin kunnossa, sillä naamani näytti kekkeröinnin jäljestä aivan kynnyskivetykseen hakatulta sikanautasäilykkeeltä. Näiden kahden herran perässä kiiruhti kolmas koltiainen, joka ei vielä havainnut minua kun kyttäsin puskan lomasta kulmieni alta kera kieron hymyn.
Hetken aikaa tiirailtuani tilannetta koin, että olisi vähintäänkin korrektia esittäytyä uusille tuttavuuksilleni. Niinpä rymysin ylös ojan pimeydestä ja raivasin koko eloni tienpientareelle hamuillen käsitervehdystä. Turpani ilmestyessä rämeiköstä tämä uusi kolmas kaveri karjaisi limarantut ulos keuhkoistaan ja nojasi taaksepäin silmissään kuolemanpelko. Tyyppi alkoi vyörymään uhkaavasti kiimaiseen takanojaan, jolloin hän joutui ottamaan haparoiden tukea takana komeilevasta vaahterapuunoksasta. Tasapainon ressukka menetti silti suitsaitsukkelaan, ja seuraavassa silmänräpäyksessä tämä pyöri raajoineen oksan varassa kuin hätääkärsivä laama liaanissa. Enpä ole edes lottopallon nähnyt pyörivän propelissaan nopeammin. Toinen kavereista otti hämmennyksestä ymmällään tyypin käsistä otteen, jotta hän ei menettäisi persenahkojaan kaatuessaan hiekkaliejuun.
"VOI TAIVAS MIE SÄIKÄHDIN ETTÄ MIKÄ SAATANA SIE OLET!" Toivotti uhrini minulle ensisanoikseen pitäen rinnastaan uhmakkaasti kiinni ja tasaten hengitystään. Minä ja kaksi muuta heeboa aloimme ulvomaan naurusta niin että mullat ropisivat korvakäytävistäni ulos. Pyysin tyypiltä vuolaasti anteeksi, ja kun tämä oli rauhoittunut shokistaan pitivät he minulle seuraa kunnes löysin kaverini! Onnellinen loppu siis- ja en takuulla toiste enää möyri yhtä epäilyttävän salakavalasti Itä-Suomen ojista lailla palkkamurhaajan.
Tilannekatsaus; kello seitsemältä aamulla paikansin itseni näistä puskista. Oli niin eeppinen tilanne että otin kuvan jos toisenkin.
Minä olen reilu kuoma sydän täynnä ehtaa kultaa. En koskaan häpäise ystäviäni julkisilla paikoilla, en saarra heitä vajaavaisuudellani vitutuksen syövereihin, en koskaan ahdistele heitä saatika puijaa heitä mitä kummallisimmin verukkein. Facepalm. Suoraselkäisyyteni kuulostaa jopa niin utopistiselta tilalta että ansaitsisin vähintäänkin tunnustusta Nobelin rauhanpalkinnolla.
Onneksi se oli vale. Ystävieni ja minun välillä taitaa vallita ikuinen leikkimielinen kostokierre. Ja mikäs sen piristävämpää kesken ankean koulupäivän kuin kusettaa armasta toveriani kera tekojalkain. Siis anteeks mitä? Ja tosiaan, apureita ei paljoa tarvinnut houkutella juoneen mukaan. Tarkoituksena oli siis heivata kaverini auton alle puoliksi tekokintut ja stalkata mahdollisia seurauksia.
Voin muuten kertoa ettei ollut helppo juttu! Piti huolehtia muun muassa ajoituksesta ja jalkojen salarahtauksesta kouluun. Ja siitä ettei jääty kiinni. Huhhuh, liikaa aivotoimintaa meikäläiselle.
Niinpä sitten kellojen soitua hamuilimme reittimme selväksi kohti pirssiä kera Ibattimen. Pari muuta pidättelivät ystävääni sillä aikaa. Minua kiihottaa kamalasti ajatus miltä olemme näyttäneet kun luikimme kuolemaisillamme nauruun tekoraajojen harottaen kohti taivaita- puhumattakaan punteista lentävistä eristeistä ja täytteistä.
Ujutimme kantturat nätisti puolittain auton alle. Sijainti ei ollut riittävän hyvä, piti siirtää kintut toiselle puolelle. Aika kävi.
Kusetimme siis ihanaista polkkatukkaista brunettea. Muut henkilöt tiesivät juonen.
Ajatukset päässä luokkaa: "MITÄ VITTUA, MITÄ VITTUA, MITÄ VITTUA, MITÄ VITTUA? - HAHAHAHAHAHAHAHAH." Aaaaaah muuten kun olin niin intopinkeänä jännityksestä että jutut nyt olivat mitä olivat.
Joo hohoho. Jos totta puhutaan niin tässä källissä ei ollut edes mitään ideaa...... Mutta hupaisaa oli.
Kaikista parhaimpia olivat randomien reaktiot. Puolittainen ruho auton alla todellakin säikytti tyypin jos toisenkin. En saa kuvaa päästäni kun tyypit pitelivät rinnastaan haukkoen henkeä kuin ensisynnyttäjät tyyliin "hui saaaaatana minä säikähdin! Herraisä apua!" En olisi ihmetellyt toviakaan mikäli pari tyyppiä olisivat saaneet sydänkohtauksen siihen paikkaan. Sääli etten ehtinyt kuin yhden klipin kuvata kun kamerasta loppuikin jo akku.
