MONKËY BUSINESS

.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Valkoinen käärme

Kuinka ihanalta tuntuukaan olla kotona?

Noin kahdelta yöllä päätin pienesti kirjoitella kuulumisia ennen kuin syvennyn perusteellisemmin läyhäämään maanantaista lauantaihin kestäneestä Helsinki-visiitistä. (- jos istun liian pitkän tovin paikallani kantapäissäni orastavat rakot vuodattavat verilammikon alta aikayksikön lattialaminaatille.) Siitä päätellen tuli siis käveltyä ja kuljeksittua paikasta toiseen ihan reippaasti ja sillee!








Maanantaina käväistiin äiteen kanssa terassilla kahvilla ennen kuin lähdimme heittämään arviolta 1000 kiloa painavat kassimme hotelliin, muistuttaen Notre Damen kellonsoittajia valtaisat laukkukyttyrät niskassa. Koska kummallakin meistä on parempi suuntavaisto kuin sokealla lintubongarilla, jouduimme sahaamaan edestakaisin läpi Helsingin katuja ennen kuin huomasimme ottaa taksin. Onneksi äitini on niin kaupunkilainen ettei päivitellyt ulkomaalaistaustaiselle taksikuskille että ajaisi nopeasti sillä tällä oli kusihätä. Kuski varmasti arvosti tätä tietoa!

Kun olimme selvinneet laukku-urakasta, kiiruhdin jo hikihatussa erääseen miittiin. Siellä en kuitenkaan kauaa ehtinyt pyllyäni painaa nurtsille kun oli jo tappokiire jonottamaan Whitesnaken keikalle. Olen nähnyt herrat jo kertaalleen joten pistäydyin morjestamaan uudestaan! Jonottaa sain onneksi rauhassa sillä äitini päätti lähteä jäähallille minua paria tuntia myöhemmin, tällä kun ei ollut kiire päästä mahdollisimman eteen.



Keikalla tunsin kopautuksen olkapäälläni ja törmäsin sattumoisin Moonaan! Onneksi sattui paikalle, olihan sitä paljon mukavampaa fiilistellä yhdessä! Kiitos seurasta.


Eturiviinhän sitä päästiin ja nyt ollaan Doug Aldrichin plektraa rikkaampana. Yritin kaikin voimin pinnistellä vastaan olematta se eturivin kiljuva pikkutyttö mutta vähemmästäkin äänihuulet olivat herkässä kun Alrich silmäilee, posetti kameralleni (josta en tietenkään ehtinyt saamaan kuvaa) ja osoitti meikäläiseen. Oi oi sitä onnen tunnetta! Doug on yksi kitaristi-ikoneistani...





Reb Beach. <3 Pahoitteluni kuvanlaadusta, kamerani on tainnut saada kyytiä katuporalta kun tuottaa niin rakeisia kuvia.



Hurjia ja ulvovia kitarasooloja!


David Coverdalea! Mahtava liveääni herralla.




Terkkuja muuten sille vittumaiselle akalle joka alkoi rageemaan kun vähänkin tönäisi. Joltakulta on tainnut mennä ohitse nämä keikkojen tarkoitukset? Sitä on mm. painautuminen aitaa vasten niin että suolet muljahtavat täyden ympyrän, rään ja veren lentäminen, kurkunraspaaminen raiskaamalla biisejä, tallotut varpaat ja vieressäolijoiden kyynärpäiden maistelu.




Oli aivan mahtava keikka, tosin tähän eivät seikkailut jääneet. Kun saan ladattua kuvamateriaalia koneelle on luvassa postauksia ja haastevideoita. Mainittakoot vielä, että olen pirun ylpeä kun sain tuon ajastetun postauksen toimimaan!

Oliko kukaan muu Whitesnaken keikalla?

2 kommenttia:

  1. Mä en valitettavasti päässy :/ mut oon nähny WS:n jo 3 kertaa. Tuo Doug Aldrich on kyllä erittäin miellyttävä ilmestys ;D Viime kerralla ku oltiin kattomassa kavereiden kanssa niin silloinen basisti Uriah Duffy otti meistä jopa kuvan. Vaikka tykkäänkin jäähallista keikkapaikkana niin toi kuvien ottaminen on aina niin ongelmallista! Sitten ku haluis saada hyviä kuvia nopeesti, eikä käyttää koko keikkaa kuvailuun...
    Ja sitten noi ihmiset jotka alkaa kitisemään ku vähän tönii ja riehuu -.- Menis ihan suosiolla sinne istumapaikoille.

    VastaaPoista
  2. Oho, kolmasti jo! Ja todellakin, kyllä tuota Dougia mielellään katselee!;-D No jooo-o, vähän teillä on onni potkaissut jos otti kerta kuvan teistä! Kateeksi käy. Taisitte olla hyvä yleisö!

    Aaaa en ole ainut jolla on ongelmia kuvata jäähallissa! Se pirun kamera tarkentaa varmaan 10 sekuntia ennen kuin suostuu nappaamaan kuvan... Ja kuvanlaadusta ei edes puhuta. Huhuh! Mutta jäähallissa on tosi hyvä fiilis ettei siinä mitään. :) Itse tykkään kuitenkin eniten ulkokeikoista!

    Istumapaikat ovat todellakin niitä varten jotka eivät tahdo nauttia keikasta täysin rinnoin! Ärsytti kun piti koko ajan olla sillain sorisorisori kun vähän tönäisi.

    VastaaPoista